Korruptio, läpinäkyvyys, avoimuus

Arvoisa puhemies, mitä enemmän on valtaa, sitä enemmän pitäisi olla myös vastuuta. Meidän poliitikkojen pitäisi aina muistaa se, että kansa on työnantajamme ja palkanmaksajamme, eivät suuryritysten ja pankkien lobbarit. Olen hämmästyneenä seurannut, kuinka päätöksenteon avoimuudesta puhutaan Euroopan parlamentissa ja myös kotimaan parlamentissa paljon, mutta käytännön työssä tuntuu siltä, että avoimuutta ei kuitenkaan haluta edistää. Yksi

Korruptio on vakava ongelma EU:ssa. Erilaisten arvioiden mukaan taloudelliset menetykset ovat 120 – 990 miljardia euroa vuodessa. Perinteisesti Pohjoismaat ovat pärjänneet hyvin eri korruptiovertailuissa, mutta korruption riskiä näissäkään maissa ei tule aliarvioida. Rakenteellinen piilokorruptio ja erityisesti vastapalveluksille perustuvat hyvä veli -verkostot ovat ongelmallisia. Lisäksi poliitikkojen ja virkamiesten liian läheiset suhteet liike-elämään sekä näihin liittyvä pyöröovi-ilmiö

Arvoisa puhemies, kultaiset viisumit eli rahaa ja investointeja vastaan myönnetyt passit ja oleskeluluvat ovat muodostuneet monelle EU-maalle miljardiluokan bisnekseksi. Niihin liittyy kuitenkin myös suuri korruption ja rahanpesun riski. Hakijoille tehtyjen puutteellisten taustaselvitysten johdosta turvallisuusuhatkin ovat mahdollisia. On moraalisesti ongelmallista, että ihmiset asetetaan eriarvoiseen asemaan varallisuuden perusteella. Kultaisten viisumien avulla varakkaat sijoittajat saavat oleskeluluvan tavallista työviisumin

Arvoisa puhemies, on esitetty voimakkaita väitteitä, joiden mukaan komission tärkeä virkanimitys ei olisi mennyt sääntöjen mukaisesti. Eurooppalaisen veronmaksajan kannalta on tärkeintä, että kaikkiin virkatehtäviin valitaan aina hakijoista paras, ketään syrjimättä, ketään suosimatta. Vähintä mitä komissio voi tehdä tässä tilanteessa, on kertoa totuus siitä, kuinka tähän nimitykseen on päädytty, voitaisiinko asiantila korjata ja kuinka. Poliittiset virkanimitykset

Arvoisa puhemies, meitä on järkyttänyt maltalaisen rohkean journalistin viikko sitten tapahtunut murha. Hän paljasti väärinkäytöksiä, korruptiota ja rikoksia. Tämä tapaus on ääriesimerkki siitä, kuinka väärinkäytösten ilmoittajien voi käydä, minkälaisia riskejä he ottavat ja miksi heitä pitää suojella. Mietintö sisältää paljon hyvää, kuten anonyymit ilmoituskanavat ja taloudellisen tuen väärinkäytösten ilmoittajille. On itsestään selvää, että pienten, keskisuurten

Järjestelmälliset, erilaisissa organisaatioissa tapahtuvat väärinkäytökset voivat tulla ilmi vain, jos joku puuttuu niihin sisältä päin. Väärinkäytösten ilmoittaja ottaa usein suuren henkilökohtaisen riskin. Tällä hetkellä tilanne on nurinkurinen, sillä väärin tai jopa rikollisesti toiminut yritys saa usein enemmän suojelua kuin väärinkäytöksen ilmoittanut henkilö. On tärkeää, että ilmoittajalle pystytään tarjoamaan laillinen suoja, joka mahdollistaa ilmoittajalle lankeavan riskin

Arvoisa puhemies, pidän erittäin tärkeänä komission jäsenten sääntöjen muuttamista sellaisiksi, että ne edistävät päätöksenteon läpinäkyvyyttä. Sidonnaisuuksien piilottelusta tulee määrätä selkeät sanktiot, jotta sidonnaisuudet todellakin ilmoitettaisiin. Esimerkiksi entisen komissaarin Neelie Kroesin kytkökset offshore-yrityksiin jäivät alkuperäisessä sidonnaisuuksien tarkastelussa ilmoittamatta. Tuolloin hänet valittiin niukalla enemmistöllä komissaariksi. Jälkikäteen paljastuneiden kytköksien johdosta Kroesille ei voida enää langettaa sanktioita, joten rangaistukset

Olen varsin tyytyväinen siihen, että Laura Ferraran mietinnössä on huomioitu ne vakavat riskit, joita aiheutuu, jos rikollisjärjestöt soluttautuvat kansallisvaltioiden sosiaaliseen, taloudelliseen, liiketoiminnalliseen, poliittiseen ja institutionaaliseen rakenteeseen. Rikollisjärjestöillä on usein käytössään paljon rahaa, jota ne voivat ohjata esimerkiksi merkittävien poliitikkojen vaalikampanjoiden rahoittamiseen. Jos samat rahoittajatahot toimivat usein samojen poliitikkojen vaalikampanjoiden rahoittajina, syntyy automaattisesti rahan vastaanottajille kiitollisuudenvelkaa

Avoimuusrekisterin vapaaehtoisuus Euroopan unionissa on johtanut siihen, ettei läheskään kaikki edunvalvonta ja vaikuttaminen ole läpinäkyvää. Tämän vuoksi meiltä puuttuu luotettavaa tietoa muun muassa siitä, mikä on lobbareiden kokonaismäärä, mistä he tulevat, mitä toimialoja he edustavat ja kuinka suuret resurssit heillä on käytössään. Esimerkiksi Kanadassa on ollut pakollinen avoimuusrekisteri vuodesta 1989 lähtien. Kanadan rekisteri oli vuonna

Arvoisa puhemies, komission jäsenten eturistiriidat liittyvät komissaarien lisäksi myös heidän lähipiiriinsä ja avustajiinsa. On naiivia olettaa, että pelkästään komissaarien henkilökohtaiset ilmoitukset sidonnaisuuksistaan riittävät luomaan kokonaiskuvan siitä, kenen kynillä täällä lainsäädäntöä kirjoitetaan. Suuryritysten lobbarit niitä liian usein kirjoittavat, ja omaksi edukseen, totta kai. Myös komissaarien avustajakunnan liikkuminen edestakaisin yrityselämän ja erilaisten etujärjestöjen tehtäviin tulisi saada nykyistä

Arvoisa puhemies, kiitos esittelijä Ferraralle hyvästä työstä. Avoimuus on tärkeää silloin, kun käsittelemme yhteisiä päätöksiä ja yhteisiä varoja. Mutta se ei yksin riitä. Julkisen tiedon täytyy olla myös helposti löydettävissä. EU:sta tietoa etsivä kansalainen, toimittaja tai vaikkapa kansalaisjärjestön edustaja ei hyödy mitään avoimuudesta, jos dokumentit ovat haudattuina hankalien hakujärjestelmien taakse. Tässä kaikilla EU-instituutioilla on varmasti