Avoimuusrekisterin vapaaehtoisuus Euroopan unionissa on johtanut siihen, ettei läheskään kaikki edunvalvonta ja vaikuttaminen ole läpinäkyvää. Tämän vuoksi meiltä puuttuu luotettavaa tietoa muun muassa siitä, mikä on lobbareiden kokonaismäärä, mistä he tulevat, mitä toimialoja he edustavat ja kuinka suuret resurssit heillä on käytössään.
Esimerkiksi Kanadassa on ollut pakollinen avoimuusrekisteri vuodesta 1989 lähtien. Kanadan rekisteri oli vuonna 2015 yhdeksän kertaa suurempi kuin EU:n vastaava, vaikka Kanadassa asuu vain 35 miljoonaa ihmistä ja EU:n alueella noin 510 miljoonaa. Tämä kertoo siitä, että kattavan avoimuusrekisterin luominen on mahdollista. Kanadan mallissa avoimuusrekisterin sääntöjen rikkomisesta voi seurata jopa 140 000 euron sakko tai kaksi vuotta vankeutta.
Nykyisessä vapaaehtoisuuteen perustuvassa järjestelmässä EU:n instituutioihin vaikuttavista lobbareista ja heidän toiminnastaan on mahdotonta saada luotettavaa ja kattavaa tietoa. Siksi sitovan avoimuusrekisterin luominen ja sen toiminnan tehokas valvonta on välttämättömyys.