Arvoisa puhemies, Euroopan yhteisön työ kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi alkoi Rooman sopimuksella vuonna 1957. Tässä 1950-luvun maailmassa kaksinkertaisen verotuksen uhan lieventäminen oli iso askel eteenpäin kansainvälisen kaupan kannustamiseksi. Isojen teollisuusyhtiöiden rahoitusjohtajat eivät osanneet edes uneksia sellaisista verosuunnittelujärjestelyistä, joita olemme tällä vuosituhannella nähneet Applen, Googlen ja Starbucksin kaltaisten suuryritysten käyttävän.
Euroopan yhteisön valtiovarainministerien kokouksissa 1996 ja -97 ideoitu yritysverotuksen käytännesääntöryhmä oli aikanaan tärkeä virstanpylväs. Valtioiden välisistä verosodista oli tulossa ongelma, ja käytännesääntöryhmä onnistui laittamaan jarrun pahimpien mallien kehitykselle.
LuxLeaksin, aggressiivisten patenttiboksien ja yhä monimutkaisempien verotuotteiden maailmassa käytännesääntöryhmän mandaatti on kuitenkin jäänyt ajasta jälkeen. Tätä alleviivaavat myös The Guardian -sanomalehden tammikuiset paljastukset Luxemburgin ongelmallisesta roolista ryhmässä. Ryhmän asemaa pitää vahvistaa ja sen toimivaltaa ja keinovalikoimaa täytyy laajentaa. Myös läpinäkyvyyttä ja edustavuutta täytyy lisätä. Ensimmäisen TAXE-erityisvaliokunnan loppuraportti tarjoaa tähän hyvän pohjan.
Keskeisiä uudistuksia olisivat muun muassa pysyvän, poliittisesti tilivelvollisen puheenjohtajan valitseminen, haitallisten verokäytäntöjen kriteerien laajentaminen mukaan lukien vaikutukset EU:n ulkopuolisiin maihin, päätösten täytäntöönpanon vahvistaminen ja valtiovarainministerien ja korkeiden virkamiesten säännölliset vierailut. Myös päätösten julkisuutta täytyy lisätä. Kannatan näiden suositusten ottamista pohjaksi käytännesääntöryhmän uudistamiseksi.