Euroalue on ollut erilaisten talouskriisien kourissa pian puolet siitä ajasta, jona euro on ollut käytössä. Nykyisenlainen kompromissieuro on osoittautunut kestämättömäksi kokeiluksi. Asia tehtiin selväksi jo viiden presidentin kertomuksessa. Siinä suositellut muutokset olivat suurisuuntaisia ja toistaiseksi voimassa oleviin EU:n perussopimuksiin verrattuna radikaaleja. Lähtökohta, että jos euro ei voi mukautua erilaisten euromaiden tarpeisiin, on jäsenmaiden mukauduttava euron edellytyksiin, edustaa sanelupolitiikkaa, jota toteutetaan euromaiden kansalaisten hyvinvoinnin kustannuksella.
Parlamentti on viime aikoina saanut eteensä vain vaihtoehtoja liittovaltioon etenemisen edistämiseksi. Ota tai jätä -valintatilanne johtaa skenaarioon 1. Se ei ole vahvistanut Eurooppaa, kuten on todettu. Valitettavasti integraation syventäminenkään ei ole tehnyt Eurooppaa vahvemmaksi, vaan integraation syventäminen talouden kustannuksella on aika ajoin tuonut mieleen Neuvostoliiton.
Eurooppa on vahva vain, jos sen talous on vahva. Mahdollisesti joidenkin jäsenmaiden voi olla tarpeen itse vahvistaa talouttaan euroeron avulla. Markkinoiden häiriöttömän toiminnan, talouskasvun ja työllisyyden varmistamiseksi on tärkeää luoda viralliset väylät eurosta eroamiselle niille, jotka siihen vaihtoehtoon päätyvät. Vain siten voidaan taata markkinoiden nopea rauhoittuminen ja eurooppalaisten hyvinvointi.