Eurooppa-neuvosto linjasi 29.4. tavoitteensa Brexit-neuvottelujen pohjaksi. Pidän hyvänä, että neuvotteluissa halutaan luoda oikeusvarmuutta, varmistaa kansalaisten asema ja yritysten toimintakyky. Oltiinpa Brexitistä mitä mieltä hyvänsä, on meillä nyt historiallinen mahdollisuus supistaa myös EU:n kustannuksia ja hallintoa. Samalla voimme osoittaa, että kaikki osallistuvat säästötalkoisiin. Useat jäsenmaat ovat jo ilmoittaneet, että ne eivät hyväksy sitä, että Britannian nettomaksuosuus jyvitettäisiin muille. Esimerkiksi Ruotsin pääministeri Löfven totesi maaliskuussa 2017, että Ruotsi haluaa alentaa EU:n kuluja Britannian nettomaksuosuuden verran.
Hyviä esimerkkejä säästökohteista ovat lukuisat EU:n tarjoamat etuisuudet, joista jäsenmaissa ei osata edes uneksia. EU perii kymmeniltä tuhansilta työntekijöiltään hyvin alhaista veroa, joka on usein alle puolet siitä, mitä jäsenvaltiot perivät veroja. Lisäksi maksetaan EU-lapsilisiä ja asumiseen liittyviä korvauksia. Myös erilaiset, jopa satoihin tuhansiin euroihin kohoavat siirtymäkorvaukset, kun esimerkiksi Euroopan investointipankin virasta lähdetään pienempipalkkaiseen työhön parin vuoden työskentelyn jälkeen, ovat kohtuuttomia.
Täysin ylimääräisiä kustannuksia aiheuttavat myös kaksi istuntopaikkaa ja tietenkin jatkuvasti kasvava virastojen ja niiden henkilökunnan määrä. EU:n on oltava rahankäytössään tarkempi. Meidän on pidettävä huoli siitä, että EU ei siirry kohti lisääntyvää taloudellista yhteisvastuuta ja liittovaltiokehitystä. EU:n pitää kunnioittaa läheisyysperiaatetta, sitä, että päätöksiä tehdään lähellä kansalaisia, kansallisvaltioissa. Brexit tarjoaa todellisen mahdollisuuden itsetutkiskeluun ja EU:n valuvikojen korjaamiseen. Meillä ei ole varaa jättää sitä käyttämättä.