Masentumisen välttämiseksi on osattava sopeutua vanhenemiseen ja jatkettava aktiivista elämää. Täytyy lähteä ulos ja osallistua elämään. Pysähdymme helposti työuran jälkeen liiaksi, vaikka haaveet, tekeminen ja elämänilo kuuluvat myös vanhuuteen. Ikääntyessä on tärkeää, että voimme pitää yllä myönteisiä muistoja menneestä elämästä ja itsestä. Niitä täytyy pitää yllä muistelemalla, mielellään yhdessä. Vanheneminen on hidas suru. Me menetämme fyysisiä kykyjämme, aivotkin hidastuvat – onneksi kuitenkin hitaasti, että meillä on aikaa sopeutua. Myös iäkkäillä pitää olla haaveita. Iäkkään ajatus liikkuu paljon laajemmin kuin nuorella. Sitä ei huomioida tarpeeksi elämässä.
Meillä ikääntyneillä on historiantajua. Historian muistelu ja kulttuurin välittäminen jälkipolville on todella tärkeää. Ikääntyviä ihmisiä lääkitään yhä tehokkaammin. Lääkkeiden yhteisvaikutuksia ei kuitenkaan aina oteta tarpeeksi huomioon. Esimerkiksi Yhdysvalloissa lääkitysvirheiden aiheuttamat kuolemat ovat lisääntyneet jyrkästi viime vuosikymmeninä. Lääkehoidon haittavaikutuksia on ehkäistävä henkilökohtaisella lääkityslistalla, jossa kaikki lääkkeet ja niiden vaikutukset ja yhteisvaikutukset näkyvät. Se tulisi olla myös potilaalla itsellään. On tärkeää pysyä koko ajan liikkeessä. Myös hoivakodeissa oleville ikäihmisille tulisi tarjota mahdollisuutta aktiiviseen vanhuuteen. Jumppaa, laulua, teatteria, taidetta, leivontaa, musiikkia, niin pitkään kuin se on mahdollista – niin mieli pysyy virkeänä.