Kansalaisten maksuvaikeudet ovat lisääntyneet vuodesta toiseen huolestuttavalla tavalla. Viime vuonna 501 000 kansalaista ja 57 000 oikeushenkilöä oli ulosotossa, ja velallisten määrä kasvoi edellisvuoteen verrattuna.
Pikavippien ja kulutusluottojen kasvava tarjonta on merkittävä syy maksuvaikeuksien lisääntymiselle. Pikavippifirmat jatkavat härskiä toimintaansa, ja muutama vuosi sitten pikavipeille säädettyjä korkokattoja kierretään surutta. Laki määrää nykyisellään maksimissaan 50 prosentin vuosikoron alle 2000 euron suuruisille luotoille, mutta sitä suuremmille summille korkokattoa ei ole määritelty. Suurten luottojen todelliset vuosikorot voivat tästä johtuen olla jopa satoja prosentteja. Keväällä uutisoitiin, että hallitus esittää korkokaton laajentamista koskemaan kaikensuuruisia luottoja.
Pikavipit edustavat mielestäni jonkinlaista puolilaillista koronkiskontaa, jonka pitäisi olla kiellettyä rikoslain 36. luvun nojalla. Tämän johdosta olen jo kansanedustajana toimiessani vaatinut niille täyskieltoa. Pikavippejä tarjoavien yritysten asiakkaat ovat käytännössä yhteiskunnan vähävaraisimpia ja pienituloisimpia kansalaisia. Pikavippifirmojen toiminnassa ei todellakaan ole kysymys asiakkaiden auttamisesta vaan näiden taloudellisen ahdingon hyväksikäytöstä. Voittojensa maksimoimiseksi pikavippifirmat pyrkivät pitämään asiakkaat mahdollisimman pitkään pihdeissään, minkä seurauksena monet ajautuvat vuosikausia kestävään lainakierteeseen ja ulosottoon, mikä usein estää myös vuokra-asunnon saamisen.
Pikavipit kieltävän lainsäädännön säätämisen lisäksi tulisi kiinnittää huomiota maksuongelmaisten tilanteen helpottamiseen. On olemassa useita tapauksia, joissa pikavippien ylisuuria viivästyskorkoja on kohtuullistettu käräjäoikeuden päätöksellä. Velallisen pitää kuitenkin osata esittää vaatimus korkojen kohtuullistamisesta itse.
Jos lapset ja nuoret saisivat jo kouluissa riittävästi tietoa oman taloutensa hoitamisesta, voitaisiin ennaltaehkäistä moni velkakierre. Pikavipeistä aiheutuneet ongelmat eivät kosketa pelkästään nuorisoa, vaan meillä on paljon eri ikäisiä, myös eläkeläisiä, jotka kamppailevat maksuvaikeuksiensa kanssa. Ongelman yhteiskunnallisen laajuuden johdosta kansalaisia suojelevia päätöksiä on tehtävä pikaisesti. Ja ennen kaikkea pienituloisten asemaa tulisi kohentaa siten, että korotettaisiin etuuksien suuruutta, jotta mahdollisimman moni pärjäisi omilla tuloillaan, myös silloin kun pesukone menee rikki tai lääkäri määrää kalliita lääkkeitä.