Koulujen kasvaneet ryhmäkoot ovat tuoneet mukanaan monia ongelmia, jotka vaikuttavat sekä opettajien että oppilaiden jaksamiseen ja viihtymiseen koulussa. Aihe oli esillä Eduskunnan täysistunnossa 6.5.2008. Kun oppilaita on paljon, ei yksi opettaja ehdi keskittymään jokaiseen riittävästi.
Tästä seuraa, että erityishuomiota tarvitsevat lapset eivät välttämättä sitä saa ja vakavatkin ongelmat, kuten koulukiusaaminen, saattavat jäädä havaitsematta. Opettajille tällainen tilanne, jossa olosuhteet estävät heitä tekemästä työtään hyvin, on erittäin turhauttava ja raskas. Suurissa ryhmissä on enemmän levottomuutta ja hälinää kuin pienissä ryhmissä, mikä väkisinkin häiritsee paitsi opettajan työtä myös oppilaiden keskittymistä ja oppimista.
Eri kunnilla on erilaiset taloudelliset mahdollisuudet peruspalvelujen tuottamiseen, ja tämä näkyy myös koulujen toiminnassa. Vauraammilla kunnilla opettajia pystytään palkkaamaan riittävästi, mutta kuihtuvissa, köyhemmissä kunnissa tilanne on toinen.
Vaihtelua esiintyy myös kuntien sisällä. Jopa samassa kaupungissa asuvat ihmiset saattavat olla hyvinkin eriarvoisessa asemassa palvelujen saatavuuden ja tason suhteen. Edellä mainittujen seikkojen korjaamiseksi kuntien saamat valtionosuudet tulisikin mielestäni tulevaisuudessa korvamerkitä, jotta varat ohjattaisiin peruspalvelujen tuottamiseen eikä esimerkiksi menestyvien yritysten elinkeinopoliittisiin tukiaisiin ja poliittisin perustein valitun virkamiesjohdon palkankorotuksiin ja muihin erityisetuihin, kuten nykyään valitettavan usein tapahtuu.
koko puhe (pdf) lähde eduskunta.fi