Suomen koulujärjestelmän vahvuutena on perinteisesti ollut se, että kaikilla kansalaisilla on tasapuoliset mahdollisuudet maksuttomaan koulutukseen. Viime vuosina erilaiset valmennuskursseja järjestävät tahot ovat kuitenkin saaneet vahvan aseman ja suuria liikevoittoja valmentaessaan nuoria yliopistojen ja korkeakoulujen pääsykokeisiin, ja näin on tultu tilanteeseen, jossa opiskelemaan pyrkivät nuoret ovat eriarvoisessa asemassa keskenään riippuen siitä, missä päin Suomea he asuvat ja onko heidän perheillään varaa maksaa kalliita valmennuskursseja.
Moniin tiedekuntiin on nykyään miltei mahdotonta päästä osallistumatta valmennuskurssille. Valmennuskursseille osallistuvilla nuorilla on pääsykokeissa selkeä etulyöntiasema niihin nuoriin nähden, jotka joutuvat valmistautumaan kokeisiin omin päin. Jälkimmäiseen ryhmään kuuluvista sitkeimmät voivat kyllä lopulta päästä haluamaansa opiskelupaikkaan, mutta tavallisesti vasta usean vuoden yrittämisen jälkeen. Näin heidän ammattiin valmistumisensa viivästyy kohtuuttomasti, mikä ei ole kenenkään etu.
Nykytilanteen parantamiseksi meillä Suomessa olisi syytä kokeilla mallia, jonka mukaan muutamissa tiedekunnissa otettaisiin sisälle kaikki ne opiskelijat, jotka ovat alasta kiinnostuneita, ja heidän lopullinen karsintansa suoritettaisiin vasta opintomenestyksen perusteella. Tällainen käytäntö on vallalla monissa maissa. Se asettaa kaikki nuoret samalle viivalle opiskelupaikkojen suhteen ja on siten meidän nykyistä järjestelmäämme huomattavasti oikeudenmukaisempi.
Suullinen kysymys (pdf) lähde eduskunta.fi