Eduskunnassa käsiteltiin 10.11.2009 hallituksen esitystä, jossa esitettiin aiemmin määräaikaisessa kokeilussa ollutta vuorotteluvapaalakia säädettäväksi pysyväksi. Kannatin kyseistä esitystä, sillä mielestäni vuorotteluvapaajärjestelmä tuo kaivattua joustavuutta työelämään. Siinä missä vapaalle jäävät työntekijät saavat hengähdystauon vuosien puurtamisesta sekä aikaa perheilleen ja harrastuksilleen, saavat heidän sijaisikseen palkatut henkilöt arvokasta työkokemusta, joka auttaa ponnistamaan eteenpäin työelämässä sijaisuuden jälkeenkin. Erityisesti nuorille ja pitkäaikaistyöttömille tämä on hyvä mahdollisuus päästä kiinni työelämään. Pitkäaikaistyöttömien osuus vuorottelusijaisista oli Työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan mietinnön mukaan vuoteen 2002 saakka hyvin pieni, mutta vuonna 2002 heidän osuutensa nousi 17 prosenttiin ja vuonna 2003 jo lähes 30 prosenttiin.
Tutkimuksen mukaan yleisimmät syyt jäädä vuorotteluvapaalle olivat halu pitää taukoa työelämästä, saada lisää aikaa perheelle, työpaineet ja stressi sekä levon tarve. Näitä syitä on varmasti jokaisen helppo ymmärtää, ja uskon, että monen kohdalla pidetty vapaa palvelee tarkoitustaan. On kuitenkin olemassa näyttöä, jonka mukaan vuorotteluvapaalla olleiden työura jää lyhyemmäksi kuin muilla palkansaajilla. Syyt tähän tulisi selvittää. On mahdollista, että näiden henkilöiden kohdalla työhyvinvoinnissa on ollut puutteita ja työn kuormitus ennen vuorotteluvapaata on ollut niin suurta, ettei muutaman kuukauden hengähdystauko ole riittänyt tilanteen korjaamiseksi. Onkin tärkeää, että työpaikoilla kiinnitetään huomiota työntekijöiden jaksamiseen ja työoloihin vaikuttaviin tekijöihin, kuten esimerkiksi esimiestyön laatuun.