Pidin 25.3.2008 Eduskunnassa perussuomalaisten ryhmäpuheenvuoron valtiontalouden kehyksistä vuosille 2009–2012. Puheenvuorossani käsittelin muun muassa hallituksen tuottavuusohjelmaa, innovaatioyliopistoa, vanhustenhoidon tilaa sekä pienituloisten asemaa tämän päivän Suomessa.
Hallituksen selonteko valtiontalouden kehyksistä tarjoaa ennusteita hidastuvasta talouskasvusta. Kuitenkin valtiontalouden pitempiaikaisen myönteisen kehityksen pitäisi mahdollistaa nykyistä tasaisempi hyvinvoinnin jakautuminen.
Tämän päivän Suomi ei kohtele heikoimpiaan hyvin. Valtiovetoinen inflaatio vaikuttaa eniten pienituloisiin. Kun eläminen kallistuu, joutuvat tiukimmille ne, jotka jo ennestään ovat heikossa asemassa: köyhät lapsiperheet, työttömät, pätkätyöläiset, yksinhuoltajat, opiskelijat, vammaiset ja pienten eläkkeiden varassa elävät. Näiden ryhmien hyvinvointia yhteiskunnan tulisi tukea huomattavasti nykyistä enemmän.
Vanhustenhuollon nykytila on hyvä esimerkki siitä, että tuottavuusajattelu on mennyt liian pitkälle. Tapa, jolla vanhukset suljetaan laitoksiin, sidotaan sänkyihinsä ja vaiennetaan lääkkeillä, on täysin epäinhimillinen. Valtio on osaltaan ajanut monet kunnat niin heikkoon taloudelliseen asemaan, että niiden on vaikea selviytyä sosiaali- ja terveyspalveluihin liittyvistä velvoitteistaan. Tätä ei voida hyväksyä. Hoivatyöhön tarvitaan lisää henkilökuntaa, jolla on asianmukainen koulutus, hyvät työolosuhteet ja riittävästi aikaa potilailleen. Valtion tulisi turvata kaikille kansalaisilleen loppuun saakka ihmisarvoinen elämä. Näin ei tällä hetkellä ole, ja se on suuri häpeä.
Kehyspäätöksen mukaan hallitus on valmis sijoittamaan innovaatioyliopistoon 500 miljoonaa euroa. Suomesta halutaan tehdä ”luovuuden, osaamisen ja korkean sivistyksen maa”, mikä kuulostaa toki komealta. Totuus on kuitenkin se, että meillä ei lasten ja nuorten luovuutta tueta riittävästi. Suomalaiset lapset ovat perinteisesti menestyneet hyvin koulussa, mutta asialla on kääntöpuoli: Tutkimuksen mukaan 65 prosenttia lapsista kärsii ilon puutteesta koulussa.
Ilmeisesti suomalaislapsista tulee suorittajia jo varhain, ja samalla he liian aikaisin luopuvat lapsuuden luovasta toiminnasta. Tällä on väistämättä seurauksia pitkälle aikuisuuteen.
Ihmisten pahoinvointi ja uupuminen kaikissa ikäluokissa tuntuvat lisääntyvän vuosi vuodelta. Voidaankin kysyä, onko vahvan talouskasvun, menestyksen ja huippuosaamisen hintana loppuun palanut, onneton kansa. Sellaista hintaa ei Suomella ole varaa maksaa.
Puhe kokonaisuudessaan lähde eduskunta.fi