Eduskunnassa keskusteltiin helmikuun lopussa ex-pääministeri Matti Vanhasen virkatoimien lainmukaisuudesta. Vaikka Vanhasen syytekynnyksen ei katsottu vaalirahasotkuissa ylittyneen, ovat tapahtumat tuoneet päivänvaloon paljon uutta tietoa siitä, kuinka suomalainen poliittinen eliitti toimii vallan kabineteissa yhdessä rahoittajiensa kanssa.
Onkin lausuttava kiitokset niille kahdelle yksityishenkilölle, jotka tekivät syyskuussa 2009 Oikeuskanslerinvirastolle kantelun epäilyksistään, että Matti Vanhanen olisi osallistunut esteellisenä valtioneuvoston täysistunnossa Raha-automaattiyhdistyksen avustusten jakamiseen Nuorisosäätiölle. Harmillista on se, että kaiken kaikkiaan suomalaisen vaalirahoituksen kokonaisuudesta on tullut julkisuuteen vain murto-osa.
On hyvä asia, että kansalaiset, jotka usein tekevät äänestyspäätöksensä mainostoimistojen suunnittelemien, mielikuviin perustuvien, hyvin arvokkaiden mainoskampanjoiden pohjalta, alkavat lopulta kysyä, mistä ja keneltä poliitikkojen vaalirahat ovat peräisin. Hyvällä syyllä voidaan kysyä, liittyykö rahoitukseen kiitollisuudenvelkaa ja vastapalveluksia, jotka sitten viime kädessä rahoitetaankin meidän kaikkien yhteisestä lompakosta esimerkiksi halvan tonttimaan, liikennejärjestelyjen ja tehokkaiden asemakaavojen muodossa.
Vaikka Vanhasen jutun lopputulos on laihanlainen, toivottavasti tapaus johtaa suomalaisen poliittisen ilmapiirin puhdistumiseen ja lainsäädännön uudistamiseen tältä osin.