On hienoa, että julkinen maakohtainen vero- ja talousraportointi etenee. Vielä kymmenen vuotta sitten se olisi ollut täysin utopistinen. Henkilökohtaisesti pidän valitettavana, ettei 750 miljoonan euron liikevaihtorajaa saatu laskettua 40 miljoonaan parlamentin esityksessä. Tämä tulee asettamaan suuryritykset keskenään eriarvoiseen asemaan ja jättämään paljon yhteiskunnallisesti merkityksellistä tietoa pimentoon.
Pidin parlamentin kannan valmistelussa esillä muun muassa sitä, että argumentit liikesalaisuuksien vuotamisesta olivat heikolla pohjalla. Suuryritysten kilpailijat pystyvät jo nyt teettämään analyysejä kilpailijoidensa liiketoimintamalleista keskeisissä EU-maissa. Tähän vaadittavat tilinpäätöstiedot ovat ostettavissa suurimmasta osasta merkittäviä liiketoiminta-alueita. Maakohtaisen raportoinnin keskeinen tarkoitus on tästä poiketen tuoda läpinäkyvyyttä veroparatiisien rahoitus- ja verojärjestelyihin.
Joistakin puutteista huolimatta esitys on selvä edistysaskel kohti suuryritysten laajempaa tilivelvollisuutta ja läpinäkyvyyttä. Tätä tarvitaan paitsi veronmaksun turvaamiseksi valtioihin, joissa todellinen liiketoiminta tapahtuu, myös erilaisten riskien tunnistamiseen.
Toivottavasti tämän direktiivin, luonnonvara-alan raportoinnin ja pankkialan raportoinnin pohjalta saatuja kokemuksia voidaan käyttää mahdollisimman pian hyödyksi ja laajentaa julkisen raportoinnin kattavuutta tulevaisuudessa kaikkiin suuryrityksiin.