Viimeisten vuosien tapahtumat – koronapandemia, ilmastonmuutoksen vaikutukset ja Venäjän julma sotilaallinen hyökkäys Ukrainaan – ovat paljastaneet EU:n elintarvikejärjestelmien haavoittuvuuden, herättäneet pelkoa globaalista ruokakriisistä ja korostaneet omavaraisuuden merkitystä ruoantuotannossa. Ruokaturvan varmistaminen tulisi olla ensisijainen tavoite, jota ei voida laiminlyödä.
On tärkeää edistää kestävää ruokapolitiikkaa, joka suosii paikallista ruoantuotantoa ja vähentää riippuvuutta tuontiruoasta. Kotimaisen tuotannon kilpailukyvystä on siksi tärkeä pitää huoli suhteessa kolmansista maista tulevaan tuontiin. Mietinnön tavoitteena on varmistaa elintarviketuotannon kannattavuus ja taloudellinen kestävyys. On tärkeää vähentää viljelijöiden sopeutumistaakkaa ja tarjota heille tukea haastavissa olosuhteissa. Tutkimukseen ja kehitykseen on syytä panostaa, jotta voidaan kehittää kestäviä ja innovatiivisia maatalousmenetelmiä.
Myös sukupolvenvaihdoksen edistämiseksi on toteutettava toimenpiteitä, jotta maataloustuotannon jatkuvuus voidaan taata. Pidän tärkeänä myös sitä, että ruokahävikin ongelmaan kiinnitetään huomiota ja pyritään löytämään keinoja sen vähentämiseen. Ruokaturvan varmistaminen on kiireellinen ja välttämätön tehtävä. Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden on tunnistettava vastuunsa ja tehtävä tarvittavat toimet haavoittuvuuksien korjaamiseksi, kestävän ruoantuotannon edistämiseksi ja ruokaturvan takaamiseksi.