Eduskunnassa tehtävä työ on hyvin byrokraattista. Siksi on hienoa, että siellä työskentelee toistasataa ammattitaitoista eduskuntatoimittajaa, jotka ovat erikoistuneet uutisoimaan valtakunnantasoisesta päätöksenteosta. Uusimaan (7.7.12) lauantain palstaa laativat toriparlamentin huru-ukot kirjoittivat kansanedustajien valtiopäivätoimista tavalla, joka osoittaa heikkolaatuista osaamista. Koska joku lehden lukijoista saattaa luottaa kirjoitettuun tekstiin, jossa totuus ja muunneltu totuus menevät sekaisin, on oikaisu paikallaan.
Uusimaan mukaan ”Tällä vaalikaudella tähän asti on Pirkon kysymyksiä tehtailtu 97 kappaletta”, kuinka lukuisiin kysymyksiin vastaaminen vie aikaa ja rahaa ja paljon virkamiestyövoimaa ja jopa ministereiden aikaa! Totuus on, että olen tällä vaalikaudella tehnyt 9 kirjallista kysymystä. Kysymysteni aiheet ovat liittyneet mm. pikavippien aiheuttamiin suuriin yhteiskunnallisiin ongelmiin, mielenterveyspalvelujen kehittämiseen, masennuksen hoitamisen tehostamiseen, rakennusalan takuuaikojen pidentämiseen, työeläkeyhtiöiden tasoitusvastuun palauttamiseen pienyrityksille ja Aslak-kuntoutuksen määrärahojen kohdentamiseen mm. työttömille ja mielenterveysongelmista kärsiville ryhmille. Uusimaan mukaan turhia kysymyksiä kaikki!
Olen usein laatinut kirjallisista kysymyksistä ja muistakin valtiopäivätoimistani tiedotteita, jotka Porvoon lehdissä pääsääntöisesti jäävät julkaisematta. Lauantain lehteä lukiessani ymmärsin, miksi niitä ei ole julkaistu: Uusimaan mukaan kansanedustajien valtiopäivätoimilla ei ole juuri minkäänlaista merkitystä! Jos kansanedustajien työllä ei ole merkitystä, tarvitsemmeko eduskuntaa lainkaan? Voisivatko poliittisin perustein virkoihin valitut virkamiehet korvata koko edustuksellisen demokratian? Omien kokemusteni mukaan kansanedustajien valtiopäivätoimet ovat tärkeitä ja merkityksellisiä, niitä seurataan ja niihin reagoidaan myös hallinnossa. Demokratialla on hintansa, josta kannattaa maksaa. Suomeen, myös Porvooseen, on pesiytynyt rakenteellista korruptiota, jota myös omassa työssäni pyrin kitkemään ja jonka leviämistä haluan estää. Uusimaan mukaan turhaa työtä tämäkin?
Edellisellä vaalikaudella pienimmän ja nyt suurimman oppositiopuolueen edustajana olen useamman kerran tehnyt aloitteita ja pitänyt puheita myös oman vaalipiirini hankkeista. Näin olen toiminut myös Heli-radan kohdalla, jonka toteutumisesta Uusimaan (7.7.) pääkirjoituksessa kannettiin huolta. Samoin olen tukenut muiden edustajien vastaavia aloitteita, ja äänestänyt tietenkin niiden puolesta täysistunnoissa. Käytännössä olen tehnyt ne teot, joita kansanedustaja voi tehdä kun haluaa jotakin konkreettista asiaa edistää. Uusimaan mukaan aina liian paljon tai liian vähän.
Lauantain palstalla viitattiin myös Helsingin Sanomien haastatteluun, jossa painotin kuntasektorin oman työn kehittämisen tärkeyttä verrattuna erilaisiin monimutkaisiin kilpailutuksiin ja ostopalvelusopimuksiin, joiden seurauksena sosiaali- ja terveyspalvelujen hinnat ovat joissakin tapauksissa nousseet pilviin, kun kansainvälinen yritys, joka ei maksa edes veroja Suomeen, on saavuttanut määräävän aseman palveluntuottajana. Ongelmia ovat aiheuttaneet myös harmaan talouden yrittäjät julkisen sektorin hankinnoissa, sillä ne jättävät verot ja muut työnantajamaksut maksamatta ja ajavat rehellisesti toimivia yrityksiä konkurssiin.
Yleensä läntisissä demokratioissa arvostetaan ja pidetään tärkeänä aitoa kansanvaltaa, päätöksenteon laillisuutta, laajaa sananvapautta, opposition roolia hallituksen haastajana ja vaihtoehtojen esittäjänä. Vähemmän demokraattisissa, yhden totuuden järjestelmissä ei sallita erilaisten mielipiteiden julkista esittämistä puhumattakaan sitä, että eriävät mielipiteet kirjattaisiin päätöksiin. Tavoitteena on tukahduttaa oppositio. Usein, mutta erityisesti lauantaina 7.7.2012 pohdin, kumpaa järjestelmää Porvoon maksulliset paikallislehdet, Uusimaa ja Borgåbladet kannattavat.