Eduskunnassa 13.3.2008 pitämässäni puheenvuorossa käsittelin liikuntavähennystä, jonka puolesta on tehty lakialoite. Kannatan lämpimästi kyseistä aloitetta. Mielestäni liikuntavähennys olisi mainio tapa kannustaa useita kansalaisia nykyistä paremmin huolehtimaan kunnostaan ja terveydestään, mutta se ei kuitenkaan yksin riitä. Meillä Suomessa hyvinvointierot ovat kasvaneet viime vuosina, ja erityisesti köyhien lapsiperheiden määrä on nykyään suuri. Varakkailla ihmisillä on aina mahdollisuus ostaa itselleen tarvitsemiaan palveluita, mutta pienituloiset joutuvat usein tinkimään hyvinvoinnilleen tärkeistä asioista.
Taloudellisesti kaikkein heikoimmin toimeentulevia liikuntavähennys ansiotuloveroista ei toteutuessaan auttaisi, ja siksi sen rinnalle tarvitaan myös muita toimenpiteitä. Yksi mahdollisuus olisi, että kunnat myöntäisivät pienituloisille ilmaisia lippuja esimerkiksi uimahalleihin, kuntosaleille sekä liikuntatunneille.
Ihminen tarvitsee liikuntaa voidakseen hyvin ja pysyäkseen terveenä. Tämä pätee kaiken ikäisiin. Erityisen tärkeää liikkuvaan elämäntapaan kannustaminen kuitenkin on lasten ja nuorten kohdalla, sillä varhain omaksutut tavat ja tottumukset tavallisesti säilyvät läpi koko elämän.
Liikunnan avulla olisi mahdollista ehkäistä lukuisia vaikeita sairauksia, joiden hoitoon tänä päivänä kuluu valtavasti resursseja. Näin ollen kaikki kansalaisten liikuntaharrastusta tukevat toimenpiteet varmasti pitkällä aikavälillä tuovat säästöjä yhteiskunnalle, ja ennen kaikkea ne lisäävät hyvinvointia yksilötasolla.
koko puhe (pdf) lähde eduskunta.fi