Suomessa joka viides kouluikäinen lapsi on ylipainoinen. Tämä ikävä tilastotieto palasi mieleeni, kun europarlamentissa äänestettiin tammikuussa lastenruokien sokeripitoisuuksista.
Jos komission ehdotus olisi hyväksytty sellaisenaan, vauvanruoassa sallittu sokerimäärä olisi ylittänyt kolminkertaisesti Maailman terveysjärjestön WHO:n suosituksen. Nyt esitys torpattiin ja komissio sai luvan palata takaisin piirustuspöydälle. Hyvä niin.
Vuoden ensimmäisellä täysistuntoviikolla äänestettiin lastenruokien lisäksi myös EU:n kilpailupolitiikkaa koskevasta vuosikertomuksesta. Aihe on itselleni läheinen, sillä pidän veronkiertoa yhtenä suuremmista EU:n ongelmista. Kun yksi yritys maksaa veronsa ja toinen ei, kilpailu ei voi olla reilua.
Tapasin äänestykseen liittyen kilpailukomissaari Margareth Vestagerin, joka vieraili ECR-ryhmämme kokouksessa. Hänkin toi esille, miten EU:n jäsenvaltioiden kansainvälisille suuryrityksille räätälöimät verohelpotukset vääristävät kilpailua. Toistaiseksi komission tutkimukset tällaisista laittomista valtiontuista eivät ole ulottuneet Pohjoismaihin. Itse veikkaan, että suhmuroinnin paljastuminen on vain ajan kysymys.
Helmikuun täysistuntoviikolla puntaroin pitkään TiSA-kauppasopimusta koskevaa äänestystä. TiSA (Trade in Services Agreement) on kansainvälinen palvelukauppasopimus, jolla pyritään edistämään eurooppalaisten yritysten pääsyä kansainvälisille markkinoille. Se on julkisuudessa jäänyt EU:n ja Yhdysvaltojen välisten TTIP-neuvotteluiden varjoon, vaikka sen vaikutukset ovat yhtä suuret, elleivät suuremmat.
Oleellista sopimuksessa on, että julkiset palvelut jäävät sen ulkopuolelle. Kouluja ja sairaaloita ei nyt hierottavalla vapaakauppasopimuksella olla yksityistämässä. Komissio edustaa unionia neuvotteluissa ja äänestyksessä oli siis kyse parlamentin ohjeista näihin neuvotteluihin.
TiSA on erittäin monimutkainen paketti. Ennen äänestystä selvitin muun muassa Suomen, SAK:n ja EK:n kannat neuvotteluihin. Kun kaikista kolmesta suunnasta näytettiin vihreää valoa, päätin äänestää mietinnön puolesta. Täytyy seurata neuvotteluiden edistymistä tarkasti.
Äänestysten lomassa pidin puheenvuoron Venäjän ja EU:n välisistä kauppapakotteista. Kauppasota on rokottanut suomalaisten maataloustuotteiden vientiä 400 miljoonan euron edestä. Nyt kun pakolaistaakkaa halutaan jakaa tasaisemmin jäsenmaiden kesken, olisi kohtuullista, että myös kauppapakotteiden haittavaikutukset tasattaisiin. Halukkuutta tällaiseen taakanjakoon on kuitenkin – yllätys, yllätys – kovin vähän.
Lopuksi käytin puheenvuoron Kiinasta. Maa haluaisi kovasti itselleen markkinatalousmaan statuksen. Tätä keskustelua käydään europarlamentissa aivan kuin kyse olisi vain juridisesta tai taloudellisesta asiasta. Kiina rikkoo ihmisoikeuksia joka päivä, räikeästi ja häikäilemättömästi. Tämä on tosiasia, jota EU:n suosima hiljainen diplomatia ei ole onnistunut muuttamaan. Rahaakin on kokeiltu. Miljoonien euroja on syydetty erilaisiin kansalaisyhteiskunnan kehityshankkeisiin. Vastineeksi on saatu Kiina, jossa presidenttiä kritisoivat kirjakauppiaat mystisesti katoavat. Minusta EU:n olisi aika harkita suunnanmuutosta.