Osallistuin paneelikeskusteluun eduskunnan Pikkuparlamentissa viime keskiviikkona (20.10.10). Tilaisuudessa oli noin 30 politiikan toimittajaa ja eduskuntatiedotuksen väkeä. Vaalirahoituskeskustelu oli mielestäni varsin mielenkiintoinen. Toinen aihe liittyi talouteen. Kysymys eduskuntaryhmien edustajille kuului, ”Kuinka valtion talous laitetaan tasapainoon? Eli kuinka budjettivajeesta päästään Suomessa eroon?”. Valmistauduin tilaisuuteen ja meille esitettyihin kysymyksiin ehkä liian tosissani. Suomen valtion velka on ylittänyt jo 70 mrd euron rajan, mikä on kaikkien aikojen ennätys. (Lisätietoa löytyy osoitteesta http://velkakello.fi.) Tämän lisäksi kunnat ovat hyvin velkaisia, samoin yritykset ja kotitaloudet. Myös Kreikka-paketti merkitsee jotakin. Jotta valtion ja kuntien velkoja voitaisiin alkaa lyhentää, jotain konkreettista on siis tehtävä, pelkkä puhe ei auta.
Velkaantumisen ja työttömyyden lisäksi haasteena on se, että väestö vanhenee. Nuorten ikäluokkien tulee huolehtia vanhuksista kuten myös julkisen sektorin veloista, jotka saavat perinnöksi. Yhtälö on hankala. Korostin sitä, että kansalaisten hyvinvointi on myös talousasia, meillä on noin miljoona kansalaista, joilla ei mene hyvin, monet syrjäytyvät jo lapsuudenkodissaan. Tästä ryhmästä tulisi huolehtia paremmin, joten oikeudenmukaisempi tulonjako olisi paikallaan.
Korostin harmaan talouden kitkemisen merkitystä, sillä sen takia rehellisiä yrittäjiä ja yrityksiä menee konkurssiin, yhteiskunta menettää miljardeja euroja vuodessa. Verotuksen progressiivisuudella voidaan tuloeroja tasata, jos enemmistö näin haluaa. Samoin varallisuusveron palautus toisi valtiolle lisätuloja. Myös julkisia investointeja tulisi priorisoida nykyistä huolellisemmin, mielestäni esimerkiksi homekoulut pitäisi korjata ennen uusien kulttuuritalojen rakentamista. Totesin, että jos velkaongelma halutaan ratkaista, vaatii se useita samanaikaisia konkreettisia toimenpiteitä, joista pitäisi sopia yhteisesti.
Esitin tilaisuudessa, että julkisen sektorin poliittisista virkanimityksistä tulisi päästä eroon, jotta julkisen sektorin tuottavuutta voitaisiin parantaa. Monien kuntien, kuntayhtymien, kunnallisten osakeyhtiöiden, yhdistysten, säätiöiden yms. toimielinten johtajat ja monet muutkin julkisen sektorin virkamiehet on valittu tehtäviinsä valtapuolueiden jäsenkirjojen perusteella. Jäsenkirjavirkamiehet aiheuttavat huonoa ilmapiiriä työyhteisöissä, samoin tehottomuutta. Esimerkkinä mainitsin kotikaupungissani Porvoossa toteutetun kuntaliitoksen, jonka yhteydessä useita kymmeniä virkapaikkoja täytettiin poliittisin perustein. Sama meno on jatkunut vuosikausia.
RKP-vetoisen Porvoon kaupungin talous on ajettu rapakuntoon. Velka asukasta kohden on kaupungilla 3 200 euroa ja Porvoo-konsernissa (sisältäen yhtiöt, asuntoyhtiöt, yhdistykset, säätiöt jne.) 5 700 euroa vuonna 2010. Mutta edelleen Porvoon johtopaikat täytetään jäsenkirjan perusteella ja palkitaan paksuilla tilipusseilla. Noin kuukausi sitten valittiin valtuustotasolla kaksi RKP-taustaista johtajaa, apulaiskaupunginjohtaja ja sivistysjohtaja. Huhujen mukaan molempien palkka tulee olemaan 8000 – 9000 euroa kuukaudessa, he saavat myös muhkeat johtajasopimukset. Pari viikkoa sitten ilmoitettiin, että Porvoon kaupunki aloittaa YT-neuvottelut, tavoitteena on säästää 140 henkilötyövuotta.
En muista, mitä muut eduskuntaryhmien puheenjohtajat vastasivat meille esitettyyn kysymykseen siitä, ”Kuinka valtion talous laitetaan tasapainoon? Eli kuinka budjettivajeesta päästään Suomessa eroon?” Muistaako joku toinen?