Vaali- ja puoluerahoitustoimikunta on saanut työnsä päätökseen ja luovutti perjantaina mietintönsä ministeri Braxille (vihr). Olen tyytyväinen vaalirahoituksesta käytyyn laajaan julkiseen keskusteluun, mutta valitettavasti uuteen lakiin on jäämässä merkittäviä aukkoja.
Suurimpana epäkohtana pidän sitä, että eduskunta- ja europarlamenttivaalien ehdokkaista noin 90 prosenttia jää edelleen kaiken ilmoitusvelvollisuuden ja valvonnan ulkopuolelle. Näissä kampanjoissa liikkuu usein todella suuria rahasummia, ja siksi ne olisi pitänyt ehdottomasti saada ilmoitusvelvollisuuden piiriin ja Valtiontalouden tarkastusviraston (VTV) kontrolliin.
Eduskuntavaaleissa 2007 oli 2.004 ehdokasta. Heistä 200 kansanedustajaa ja 73 varaedustajaa oli velvollisia tekemään vaalirahoitusilmoitukset. Kaiken ilmoitusvelvollisuuden ulkopuolelle jäi 1.731 ehdokasta. Vastaavasti europarlamenttivaaleissa 2009 oli 241 ehdokasta, joista 13 valittiin europarlamenttiin ja 6 varasijalle. Vain nämä 19 olivat ilmoitusvelvollisia vaalirahoituksestaan ja 222 jäi kaiken ilmoitusvelvollisuuden ulkopuolelle, vaikka joukossa oli yli 100.000 euron kampanjoita. Nämä ongelmat ovat edessämme myös tulevissa vaaleissa, jos hallitus ei ministeri Braxin johdolla korjaa asiaa.
Samanaikaisesti kun eduskunta- ja europarlamenttivaalien jättikampanjoita rahoittajineen jää täydelliseen pimentoon, tulee tiukan ilmoitusvelvollisuuden piiriin noin 20.000 kunnallisvaalien valtuutettua ja varavaltuutettua. Jatkossa he kaikki ovat uhkasakon uhalla velvollisia jättämään monisivuiset vaalirahoitusilmoituksensa VTV:lle, vaikka useilla heistä vaalikuluja on ollut tasan nolla euroa. Nämä ilmoitukset tulevat tukkimaan VTV:n, mikäli virasto ei saa riittävästi määrärahoja uusien tehtäviensä järjestämiseen. Nyt ammutaan tykillä kuntavaalien hyttysiä samanaikaisesti kun pari tuhatta eduskunta- ja europarlamenttivaalien ehdokasta porskuttelee jatkossakin kaiken kontrollin ulkopuolella.