Euroopan parlamentti hyväksyi huhtikuun istuntoviikolla direktiivin matkustajarekisteritietojen (PNR) käyttöön otosta EU:ssa.
Direktiivi velvoittaa lentoyhtiöitä antamaan kansallisille viranomaisille tietoja EU:n ulkopuolelle lähtevistä ja sieltä tulevista matkustajista. Käytännössä kerätään tietoja matkustuspäivistä ja -reitistä, matkatavaroista ja maksutavoista.
Äänestin direktiivin puolesta. Matkustustietojen kerääminen on tärkeä työkalu taistelussa terrorismia ja salakuljetusta vastaan. Sen avulla pystytään havaitsemaan tilastollisesti epäilyttävää käytöstä, kuten erittäin lyhyitä tai toistuvia matkoja kriisialueille.
Äänestys ei silti ollut täysin helppo. Ihmisiä koskevan tietojen kerääminen on aina herkkä aihe, jossa on tärkeä löytää tasapaino yksityisyyden ja turvallisuuden välillä. Minusta matkustustiedot eivät kuitenkaan kerro paljoa ihmisen henkilökohtaisesta elämästä, ja niitä voi tämän vuoksi perustellusti kerätä.
On syytä muistaa, että Euroopassa on viime vuosina tapahtunut lukuisia vakavia terrori-iskuja. Vertailun vuoksi: Yhdysvalloissa ei ole tapahtunut yhtäkään ulkomailta käsin johdettua merkittävää terroristi-iskua sitten 2001. Tämä ero selittyy osin turvallisuusviranomaisten toiminnalla. Amerikkalaiset ovat jo vuosia seuloneet erittäin tarkkaan, kuka maahan saapuu ja mistä hän tulee. Nyt EU seuraa perästä ja hyvä niin.
Pidetään EU erossa opetuksesta
Strasbourgissa hyväksyttiin myös EU-asioiden oppimista koulussa koskeva raportti. Se listasi monia keinoja, joilla koululaiset saataisiin enemmän kiinnostumaan EU:sta ja sen toiminnasta. Esimerkiksi luokkahuoneessa käytettävät roolipelit ja sosiaalinen media tulisi valjastaa levittämään EU:n ilosanomaa. Myös opettajia pitäisi kouluttaa. Raportissa jopa ehdotettiin, että euroasioihin vihkiytyneille opettajille pitäisi luoda oma ”euro-opettaja”-merkki.
Äänestin raporttia vastaan. Minusta ei ole Brysselin tehtävä kertoa jäsenmailleen, mitä kouluissa olisi syytä opettaa EU:sta ja mitä ei. Suomen kouluissa EU-asioista kerrotaan nykyisten opetussuunnitelmien puitteissa riittävästi.
Raportissa esitetty huoli on silti perusteltu. Vuoden 2014 eurobarometritutkimuksen mukaan 44 prosenttia EU:n kansalaisista katsoi, etteivät he ymmärrä kovin hyvin, miten unioni toimii. Tämä heijastuu edelleen äänestysaktiivisuuteen. Viimeisissä eurovaaleissa vain 40,9 prosenttia suomalaisista käytti ääntään.
Tämä on kuitenkin ongelma, jota ei ratkaista lisäämällä koulunpenkillä tapahtuvaa pakkosyöttöä. Jos ihmiset halutaan saada aidosti kiinnostumaan unionista, tärkeintä on tehdä vähemmän ja parempaa EU-politiikkaa ja saada tiedotusvälineet kertomaan siitä.
Miten saada toimeentulonsa kanssa kamppaileva suomalainen vakuuttuneeksi siitä, että EU:sta voi olla hänelle henkilökohtaisesti jotain hyötyä? Että kaikki Brysseliin upotetut rahat eivät vain katoa kasvottoman virkamiesarmeijan ruokkimiseen?
Ratkaistaan tämä kysymys ensin ennen kuin lähdetään muuttamaan opetussuunnitelmia.
Glyfosaatista tarvitaan lisää tietoa
Täysistuntoviikolla yksi eniten keskustelua herättäneistä aiheista oli glyfosaatin käyttöluvan uusiminen. Glyfosaatti on Euroopassa laajalti käytetty rikkakasvien torjunta-aine, jota suosivat Suomessa niin maanviljelijät kuin kotipuutarhuritkin.
Parlamentti kehotti komissiota uusimaan torjunta-aineen hyväksynnän vain 7 vuodeksi alkuperäisen 15 vuoden sijaan. Käyttö tulisi jatkossa rajata vain ammattimaisiin käyttötarkoituksiin.
Äänestin tämän päätöslauselman puolesta. Glyfosaatin on epäilty altistavan syövälle ja vaikuttavan ihmisen hormonitoimintaan. Toistaiseksi mitään kiistattomia todisteita torjunta-aineen vaarallisuudesta ei ole kuitenkaan esitetty.
Ongelma on siinä, että mikäli glyfosaatti päätettäisiin nyt kieltää kokonaan, mitään korvaavaa torjunta-ainetta ei olisi vielä saatavilla. Pahimmassa tapauksessa glyfosaatin korvaisi jokin vielä pahempi myrkky.
Tässä vaiheessa onkin parasta odottaa lisätutkimuksia. Jos terveysriskit paljastuvat todellisiksi, aineen käyttölupaa tulee arvioida uudelleen.