Pitkä rivi koreita koppalakkeja lepää europarlamentin vierailukeskuksen pöydällä.
– Mitäs sulkahattuja nämä ovat? Olisiko tässä ensimmäinen matkamuisto? Tytti Saarela veistelee.
Kohta kännykän salamavalo räpsähtää ja muistikortille tallentuu hauska poseeraus. Suomalaisvieraan päässä on lakki, joka muistuttaa etäisesti italialaisen santarmin, karabinieerin, hattua.
– Erikoiset on nämä EU:n rekvisiitat, eräs vieras tuumii.
Samaan aikaan italialaiset santarmit syövät seinän toisella puolella lounasta. Mutta tätähän ei vielä tiedetä.
Liki neljäkymmentä suomalaisvierasta on saapunut Brysseliin tapaamaan europarlamentaarikko Pirkko Ruohonen-Lerneriä. Matkaan on lähtenyt entuudestaan tuttuja ja tuntemattomia kansalaisia, joita kaikkia yhdistää kiinnostus EU-politiikkaan. Myös parisenkymmentä lukiolaisia Oulusta on hypännyt Brysselin koneeseen.
Pirkon vieraat eivät ole yksin liikenteessä. Euroopan parlamentissa käy vuosittain noin 300 000 vierailijaa. Olisivatko kaikki päättäneet tulla samana päivänä? Ravintolaan johtavassa käytävässä on ainakin ruuhkaa. Onneksi santarmit lähtevät ja kohta päästään pöytään. Pitkänmatkalaiset ovat lähteet reissuun jo aamuyöstä, joten leikkeleet, kalat ja suklaamousset käyvät kaupaksi.
Lounaan jälkeen kutsuvieraat johdatetaan yläkertaan kuuntelemaan hallintovirkamies Mari Tuomisen esitystä Euroopan unionista. Vieraiden keskittyessä parlamentin, komission ja neuvoston välisen vallanjaon kiemuroihin Pirkko livahtaa naapurihuoneeseen sanelemaan radiokolumnin Ylelle.
Tuomisen esitelmän jälkeen Pirkko kertoo vieraille omasta työstään europarlamentissa. Veronkierto tuntuu kiinnostavan erityisesti Oulun lyseon oppilaita.
– Miten nämä luxemburgilaiset pöytälaatikkofirmat oikein pystyvät toimimaan? Teemu Saha kysyy.
– He toimivat näin niin kauan, kun järjestelmä sen mahdollistaa. Tähän on kuitenkin tulossa muutos, sillä veronkierron estämiseksi ollaan parhaillaan laatimassa kunnianhimoista pakettia, Pirkko vastaa ja kertoo työstään verovaliokunnassa.
Seuraavaksi vieraat kiidätetään istuntosalin lehtereille seuraamaan kohta alkavaa täysistuntoa. Pirkko luikkii alas hornankattilaan omalle paikalleen ja vieraat laittavat kuulokkeet päähänsä. Oliko se kanava kymppi? Sieltähän kuuluu suomea.
– EU:ta verrataan Neuvostoliittoon! Se on väärin niitä ihmisiä kohtaan, jotka ovat oikeasti joutuneet elämään kommunismin ikeen alla. Toisin kuin Neuvostoliitosta EU:sta voi lähteä, saarnaa Pirkon ryhmätoveri Ashley Fox, joka itse kannattaa brittien pysymistä EU:ssa.
Foxin puheenvuoro kirvoittaa taputuksia ja keskustelu parlamentissa jatkuu kiivaana. Kun sanailua on seurattu noin tunnin verran, on aika etsiä takit ja karistaa europarlamentin pölyt.
Kävellessä takaisin hotellille vierailla on aikaa sulatella kuultua ja nähtyä. Monen mielestä parlamentissa nähty keskustelu oli raikasta. Jos ei rakentavaa, niin ainakin paljon railakkaampaa kuin Suomen eduskunnassa. Myös europarlamentti rakennuksena yllätti.
– Ajattelin, että kyseessä olisi hieno palatsi, mutta arkiselta, tavalliselta toimistorakennukseltahan tuo vaikutti. Isohan se toki on, porvoolainen Juhani Tiukkanen miettii.
Usealle jäi vierailusta päällimmäisenä mieleen veronkierto ja sen estämiseksi tehtävä työ, jota Pirkko esityksessään valotti.
– Tuppaa se vain niin olemaan, että mitä isompi saalis, sitä vähemmän halutaan jakaa. Hyvähän se olisi, jos EU voisi tähän isojen yritysten verosuunnitteluun puuttua, eräs vierailija tuumii.
Julkaistu myös Uuden Suomen sivuilla 26.2.2016