Työmarkkinoille on pesiytynyt ikävä tapa palkata työntekijä – usein nuori tai nainen – niin sanotulla nollasopimuksella. Se voi olla voimassa määräajan tai toistaiseksi, mutta työntekijän vuorolistassa tunteja on pyöreä nolla.
Sopimusmuoto on levinnyt hiljalleen etenkin palvelualoille ja teollisuuteen. On luonnollista, että näillä aloilla tarvitaan työaikajoustoja. Nollasopimukset ovat kuitenkin hankalia, koska työntekijä voi tippua työttömyysturvan ulkopuolelle. Tästä on jo esimerkkejä.
Nollasopimukset ovat isompi ongelma kuin pätkätyöt. Työntekijä on ikään kuin jatkuvalla koeajalla. Jos ryhtyy hankalaksi, työtunnit otetaan pois. Nollatyöntekijällä ei ole vähimmäistyöaikaa ja hänestä pääsee eroon ilman yt-neuvotteluja.
Nollasopimuksilla on luotu harmaat työmarkkinat, jotka joustavat vain yhteen suuntaan. Työ- ja elinkeinoministeriöön on perustettu vuonna 2011 työryhmä, joka etsii keinoja epäkohdan poistamiseksi. Keinoja ei ole löytynyt, joten työryhmälle on myönnetty jatkoaikaa syksyyn 2014 saakka. Työelämän ongelmia ei saisi kuitata työryhmillä, joilla on vuosikaupalla aikaa tehdä selvityksiä. Esitin työministeri Ihalaiselle aiheesta suullisen kysymyksen 6.6.2013. Työministeri lähestulkoon lupasi, että tämä eduskunta saisi asiaa koskevia uudistusesityksiä käsiteltäväkseen.