Kuluvalla viikolla eduskunta on käsitellyt paljon keskustelua herättänyttä lakiesitystä ehdokkaan vaalirahoituksesta. Lakiesityksellä pyritään lisäämään ehdokkaiden vaalirahoituksen avoimuutta ja tietoa ehdokkaiden sidonnaisuuksista sekä rajoittamaan vaalikampanjoiden kulujen kasvua. Ministeri Brax puhuu historiallisesta uudistuksesta, jonka myötä vaalirahoituksen läpinäkyvyys paranee, mutta tästä voidaan olla montaa mieltä.
Henkilökohtaisesti en usko, että mikään tulee käytännössä paljoakaan muuttumaan. Ilmoitusvelvollisten ulkopuolelle on sekä eduskunta-, kunnallis- että europarlamenttivaaleissa jäämässä lukuisia henkilöitä, jotka ovat vastaanottaneet merkittäviäkin summia ulkopuolista tukea ja useissa tapauksissa myös osallistuvat kotikuntiensa päätöksentekoon. Kohdistamalla tarkka ilmoitusvelvollisuus ja sen tiukka valvonta oikeisiin ehdokasryhmiin eli niihin, joilla jotain ilmoitettavaa todella on, voitaisiin vaalirahoituksen epäkohtiin puuttua nykyistä tehokkaammin.
Avoimuuden kannalta nimenomaan kaikkien vaalien suurten rahoittajien ja suuren rahan vastaanottajien näkyminen vaalirahoitusilmoituksissa olisi tärkeää. Näin ei kuitenkaan lakiesityksen perusteella tule tapahtumaan. Yksittäisen tukijan lahjoituskatosta on tulossa liian korkea, ja samoin ilmoittamisrajat tuen antajaan liittyen ovat jäämässä liian korkeiksi. Omasta mielestäni esimerkiksi eduskuntavaaliehdokkaalle lahjoitettu tuhannen euron summa on sen verran merkittävä, että äänestäjien tulisi saada lahjoittaja tietoonsa. Suuret summat kun yleensä jättävät saajansa myös suureen kiitollisuudenvelkaan. Lain yksi keskeinen tavoite oli rajoittaa vaalikampanjoiden kulujen kasvua.
Tämä onnistuisi ainoastaan asettamalla vaalikampanjoille kohtuulliset kulukatot. Pettymyksekseni lakiesitys kuitenkin tarjoaa vain vapaaehtoisia, vaalipiiri- tai kuntakohtaisia kampanjakattoja, joista puolueet saavat keskenään sopia. Näin ollen ei tähänkään asiaan olla saamassa aitoa muutosta, mistä kärsivät ennen kaikkea nuoret ja vähävaraiset ehdokkaat, joilla ei ole varaa käyttää kampanjoihinsa suuria summia ja joiden tukeminen ei ulkopuolisia rahoittajia kiinnosta.