Gin tonic on hyvä juoma. Niitä tarjoiltiin Brysselissä muutama viikko sitten, kun viestintätoimisto Miltton kutsui suomalaisia vaikuttajia juttusille.
En mennyt.
Moni meni. Kuulin, että gin tonic oli ollut tällä kertaa vähän liian kirpeää. Että ei ihan juuri kohdallaan.
Milttonin tilaisuutta isännöi EU-veteraani Jan Store. Pitkän virkamiesuran ulkoministeriössä tehnyt Store päätti syksyllä lopettaa eläkepäivänsä ja ryhtyä lobbariksi. Nyt mies istuu lasi kädessä europarlamentaarikkojen kanssa.
Helsingin Sanomien haastattelussa (25.1) Store lipsautti, mistä tässä seurustelussa on kyse.
– On pystyttävä vaikuttamaan niihin ihmisiin, jotka vievät kynää. Aina on olemassa joku ihminen, joka on päävastuussa asioiden valmistelusta.
Asiakkaitaan Store ei paljastanut. Myy osaamisensa eniten tarjoavalle, veikkaisin. Näinkö päättyy nykypäivänä kunniakas virkamiesura kansalaisten palvelijana?
Europarlamentissa Storen kaltaiset ajatuskauppiaat haluavat keskustella kanssani milloin mistäkin asiasta. Toki pukumiehiä joskus kuulla pitää. Talouspolitiikassa ja varsinkin yritysveroissa on erittäin tärkeä ymmärtää liike-elämän näkemyksiä. Näitä puheita ei kuitenkaan kannata pureksimatta niellä.
Lobbareilla, poliittisilla avustajilla, virka- ja työmiehillä on europarlamentissa valtaa. Vastuu päätöksistä on aina niillä, jotka voivat päätöksentekoon vaikuttaa. Vastuu päätöksistä on yhtä lailla niillä, jotka asiantuntijoina vievät kynää ja niillä, jotka äänestysnappia painavat. Osapuolten välinen luottamus on kaiken päätöksenteon ydin.
Pitkän virkamiesuran tehneenä EU-konkarina Store osaisi varmasti vastata tähänkin kysymykseen: Kuka lobbaa parlamentissa meidän tavallisten ihmisten asioita ja etuja?
Julkaistu myös Uuden Suomen sivuilla 8.2.2016.
http://pirkkoruohonenlerner.puheenvuoro.uusisuomi.fi/211530-tanssikutsusta-voi-myos-kieltaytya