Reilun kilpailun puolesta

Facebooktwittermail

Hyviä uutisia pienille ja keskisuurille suomalaisyrityksille – kilpailevien suuryritysten veronkiertoon on vihdoin reagoitu EU:ssa.

Euroopan parlamentti hyväksyi direktiivin, jonka mukaan suurimpien monikansallisten yritysten pitää raportoida maakohtaisista verotustiedoista sijaintivaltionsa veroviranomaisille. EU-maiden tulee myös vaihtaa näitä tietoja automaattisesti vuodesta 2017 alkaen.

Direktiivi tuli tarpeeseen. Viimeistään Luxleaksin ja Panama-papereiden kaltaiset tietovuodot ovat paljastaneet, kuinka julkeasti kansainväliset suuryritykset välttelevät niille kuuluvia veroja. Uusien sääntöjen myötä veronkiertäminen vaikeutuu.

Aggressiivinen verosuunnittelu häiritsee talousjärjestelmämme peruskiveä, toimivia markkinoita. Yritysten välinen kilpailu ei ole reilua niin kauan kuin pienet ja keskisuuret yritykset maksavat tuloksestaan 20-30 prosenttia veroja ja suuryritykset hyödyntävät veroparatiiseja ja maksavat tuloksestaan 0-1 prosenttia veroja.

Viime aikoina veronkiertoon on yhdistetty mm. Apple, Google, Starbucks, McDonald’s, Mehiläinen, GE Healthcare ja Ikea. Usein veronkiertäjä-yritys nollaa Suomessa tehdyn tuloksensa maksamalla ylikorkeita korkoja konsernin sisällä yhtiölle, joka sijaitsee matalan verotuksen maassa.

Veroissa säästetyillä miljoonilla veronkiertäjä voi investoida, kehittää toimintojaan ja maksaa suuria osinkoja omistajilleen. Nurinkurista tässä kaikessa on se, että tavalliset palkansaajat, opiskelijat, eläkeläiset ja kilpailevat yritykset maksavat veronkiertäjien puolesta niille kuuluvat verot.

Kreikan noudatettava sopeutusohjelmaa

Täysistuntoviikon aikana Kreikan talousvaikeudet nousivat jälleen kerran esiin. Euroryhmä päätti aloittaa tekniset neuvottelut mahdollisista laina-ajan pidennyksestä ja korkojen alentamisesta.

Kreikan viimeisimmät lainanmaksuongelmat eivät yllättäneet, koska maalle myönnetyt rahat ovat päätyneet saksalaisille ja ranskalaisille suurpankeille. Samaan aikaan Kreikan rakenteelliset uudistukset ovat jääneet puolitiehen.

Lähiviikkoina tullaan näkemään, minkälaisen esityksen kanssa komissio, Kansainvälinen valuuttarahasto (IMF) ja Euroopan keskuspankki tulevat julkisuuteen Kreikan tilanteen ratkaisemisessa.

Parasta olisi, jos Kreikka lopultakin pääsisi irti eurosta, kuten esitin toukokuussa 2010 kun Suomen eduskunnassa keskusteltiin Kreikan ensimmäisestä tukipaketista. Valtiovarainministerit Jyrki Katainen (kok) ja sittemmin Jutta Urpilainen (sd) allekirjoittivat Suomen edustajina sitoumuksia, jotka erääntyvät maksuun nyt kun perussuomalaiset ovat hallitusvastuussa.

Miten voisimme minimoida Suomen riskit nykytilanteessa, kun kuusi vuotta sitten otimme osavastuun Kreikan veloista?

Pitäisikö Suomen tässä tilanteessa maksaa vai jättää kreikkalaisittain velat maksamatta?

Kuluttajalla on oikeus tietää elintarvikkeiden alkuperämaa

Tuotemerkinnöissä enempi on parempi. Äänestinkin sen puolusta, että alkuperämerkinnät tulevat kaikkiin maito- ja lihatuotteisiin. Kuluttajalla on oikeus saada tietää, mikä on elintarvikkeen alkuperämaa. Tämän tiedon laittaminen pakkauksen kylkeen ei paljoa maksa.

Nykyinen elintarviketietoasetus sallii alkuperämaan ilmoittamisen muodossa EU tai ei-EU. Tällainen merkintä ei anna kuluttajalle tarpeeksi tietoa. Vuonna 2013 tehdyn kyselytutkimuksen mukaan 84 prosenttia EU-kansalaisista haluaa tietää, mistä maasta esimerkiksi maito on peräisin.

Lehtitietojen mukaan erään kauppaketjun alkuperämerkinnöt ovat virheelliset. Virolaista leipää on kaupiteltu suomalaisena.

Tuotemerkinnöillä ei ole merkitystä, jos kuluttaja ei voi niihin luottaa. Siksi elintarvikkeiden merkintöjen valvonnan on oltava toimivaa ja tehokasta.

Eurooppalaisten työpaikkojen puolesta

Pitäisikö Kiinalle myöntää markkinatalousasema? Tästä aiheesta keskusteltiin kiivaasti ja lopulta parlamentti päätti, että Kiinaa ei toistaiseksi luokitella markkinatalousmaaksi.

Päätös on oikea. Kiina tukee kiinalaisia yrityksiä. Se ei kerro avoimesti valtiontuista, eivätkä vientihinnat määräydy kysynnän ja tarjonnan lakien mukaan. Kiina ei yksinkertaisesti ole markkinatalousmaa.

Kiinan muodollisella asemalla on merkitystä. Mikäli Kiina katsotaan Maailman kauppajärjestössä markkinatalousmaaksi, sitä vastaan ei voida käyttää polkumyyntitulleja. Tällöin valtion tukemat alihinnoitellut tuotteet pääsisivät entistä helpommin EU:n alueelle.

Nyt Kiina on tulkinnut WTO-sopimusta niin, että 15 vuoden jälkeen eli tänä vuonna markkinatalousstatus myönnetään sille automaattisesti. Toteutuessaan tämä olisi vakava isku Euroopan teollisuudelle ja sen työpaikoille.

Comments are closed