Oikeusministeriö asetti keväällä 2008 toimikunnan selvittämään vaali- ja puoluerahoitustusta ja sen valvontaa. Saimme ehdokkaiden vaalirahoitusta käsittelevän välimietinnön valmiiksi 22.1.2009. Sen pohjalta tehtävän lakiesityksen tavoitteina on lisätä ehdokkaiden vaalirahoituksen avoimuutta ja tietoa ehdokkaiden sidonnaisuuksista, sekä rajoittaa vaalikampanjoiden kulujen kasvua. Nämä tavoitteet uhkaavat kuitenkin jäädä toteutumatta, mikäli lakiesityksen jatkovalmistelussa ei huomioida nykyisin ilmoitusvelvollisuuden ulkopuolelle jääviä merkittäviä ehdokasryhmiä.
Eduskuntavaaleissa vaalirahoitusilmoituksen jättävät vain kansanedustajiksi valitut sekä varaedustajat. Ilmoitusvelvollisuuden ulkopuolelle on edelleen jäämässä suuri joukko ehdokkaita, joista monet keräävät vaalikampanjoihinsa ulkopuolista tukea jopa useita kymmeniä tuhansia euroja. Moni heistä on mukana kotikuntiensa päätöksenteossa, esimerkiksi kaavoitus- ja rakennuslautakunnissa sekä kaupunginhallituksessa. Erityisesti heidän sidonnaisuutensa vaalien vakituisiin rahoittajiin, esimerkiksi eri kauppaketjuihin ja rakennusliikkeisiin, tulisi saada päivänvaloon.
Tulevaisuudessa ehdokkaiden vaalirahoitukseen on saatava selkeät rajoitukset sekä vaalikampanjoille kohtuulliset kulukatot. Kunnallisvaaleissa kulukatto voisi olla 10000 euroa ja eduskuntavaaleissa 50000 euroa. Raha ei saa ratkaista vaalien tulosta.
Mielestäni yksittäinen tuki ja sen antaja tulisi yksilöidysti ilmoittaa, mikäli tuen arvo on kunnallisvaaleissa yli 200 euroa, eduskunta- ja europarlamenttivaaleissa yli 1000 euroa sekä presidentinvaaleissa yli 2000 euroa. Usein pienikin rahalahjoitus aiheuttaa saajalleen kiitollisuudenvelan.