Kiitos akj. Harri Airaksiselle (KOK) asiallisesta kirjoituksesta ”Menestyäkseen Porvoon on satsattava rohkeasti (Uusimaa 23.2. ja Itäväylä 25.2.). Kaupungin tilinpäätöksessä 2005 kehittämis- ja elinkeinoyksikkö oli käyttänyt 761 000 euroa. Talousarviossa 2007 on vastaavaan yksikköön varattuna 1 489 000 euroa, joten rohkeasti on satsattu verovaroja tähän ei-lakisääteiseen kunnan toimintaan.
Olen täysin samaa mieltä Airaksisen kanssa siitä, että öljyntorjunta on Suomelle tarpeellista, sillä öljykuljetukset lisääntyvät ja samalla onnettomuusriskit kasvavat. Koska yhteisistä verovaroista on ainainen pula, niin öljyntorjuntaankin sijoitetut varat tulee kohdentaa mahdollisimman viisaasti.
Helsingin Sanomissa (17.2., s. A2) oli mielenkiintoinen kirjoitus öljyntorjuntakeskuksesta. Helsinki vastustaa hanketta, koska se ei näe siinä mitään lisäarvoa nykyiselle toiminnalle. Helsingissä pelätään keskuksen syövän öljynsuojarahaston varoja, joilla rahoitetaan pelastuslaitoksen kalustohankintoja. Helsingin poisjäänti tekee keskuksesta torson, kirjoitettiin porvoolaisten riemuvoitosta.
Sain 20.2. nimettömän kirjeen, jonka mukaan on oletettavaa, että Helsinki seuraa nykyaikaa ja tulee osallistumaan läntisen Uudenmaan saaristoa suojelevaan järjestelmään. Kirjeessä oli mukana uutinen Västra Nylandista (18.2., s. 5) otsikolla ”Dagens oljebekämpning skyddar inte skärgården” eli nykyinen öljyntorjunta ei suojaa saaristoa. Uutisen mukaan ei ole järkevää rakentaa yhtä keskitettyä ja suurta öljyntorjuntavälineiden varastoa Porvooseen. Öljyntorjuntamateriaali tulisi hajasijoittaa useisiin eri pisteisiin saaristomerelle, jotta materiaali olisi mahdollisimman lähellä silloin kun onnettomuus tapahtuu.
Ennen kuin Porvoo lähtee tekemään lisäsijoituksia ”yhteisestä lompakostamme”, toivoisin kaupungin edustajan perusteluja suurvarastoajatukselle. Miksi ei valita öljyntorjuntamateriaalin hajasijoittamista? Miksi ei toimita kuten Helsinki ja monet muut rannikkokunnat?
Kiitos Airaksiselle öljyntorjuntakeskuksen ensimmäisestä kustannusraportista, jonka saan käsiini paikallislehden mielipidepalstalla, mikä onkin päätöksenteon avoimuuden kannalta ihanteellisin raportointipaikka. Porvoon talousarvioissa 2004-2007 on hankkeeseen varattu selkeästi 450 000 euroa, mutta Airaksisen mukaan käytetty vain 85 000 euroa.
Porvoon kaupungin talousarvioiden käyttötalouden alkuperäiset määrärahat on toistuvasti ylitetty. Vuonna 2005 ylitys oli noin 14 miljoonaa euroa, mikä on kaikkien aikojen surullisin ”ennätys”. Tämä on iso ongelma. Minne miljoonat uppoavat?
Menestyvien yritysten omistajat ovat pilkuntarkkoja budjeteistaan, tilinpäätöksistään, rahojensa järkevästä käytöstä ja siitä, että yrityksen varallisuutta hoidetaan mahdollisimman hyvin. Mielestäni Porvoon virkamiesjohdon ja päätöksentekijöiden suurin velvollisuus olisi hoitaa yhteisiä verovaroja ja omaisuutta paremmin kuin omaansa, eikä kähmiä varoja omiin ja lähipiirinsä projekteihin periatteella sulle-mulle. Tästä arasta aiheesta paikallismedia vaikenee ja Hyvä Veli -järjestelmän varpaille astunut rivivaltuutettu eristetään, mikä on vanha ja paljon käytetty stalinistinen metodi.
Airaksinen lupaa valtuustolle täysin uudenlaista raportointia ja talousseminaaria vuonna 2007. Itse annan mielihyvin lisätietoja raportointitavoista, joita olen kaivannut tavallisten kuntalaisten edustajana viimeiset 10 vuotta.
Pirkko Ruohonen-Lerner
kaupunginvaltuutettu (sit.)