Eduskunnassa on käsitelty vuoden 2009 talousarviota, ja eri puolueiden edustajat ovat pitäneet täysistunnoissa toinen toistaan palavampia puheita tärkeinä pitämiensä asioiden puolesta. Omassa puheessani peräänkuulutin enemmän resursseja muun muassa vanhusten ja perheiden palveluihin.
Eriarvoisuuden kasvu yhteiskunnassamme antaa syytä huoleen. Hallituksen esittämät veronkevennykset eivät hyödytä kaikkein pienituloisimpia, kuten opiskelijoita, työttömiä, pienen eläkkeen varassa eläviä, yksinhuoltajia ja lapsiperheitä. Viime vuosina heidän ostovoimansa on inflaation vaikutuksesta heikentynyt kaikista eniten, ja sama kehitys näyttää jatkuvan. Olisi tärkeää, että juuri pienituloisten ostovoimaa parannettaisiin, sillä he käyttävät tulonsa ruokaan, vaatteisiin ynnä muihin välttämättömiin kulutustarvikkeisiin ja palveluihin, mikä osaltaan vahvistaa talouskasvua.
Mielestäni vuoden 2009 budjetissa tulisi kiinnittää huomiota erityisesti terveydenhuollon toimivuuteen sekä kaikkien kansalaisten arjen sujuvuuteen. Jo yhteisen turvallisuuden kannalta on tärkeää, että esimerkiksi toimivat mielenterveyspalvelut ovat kaikkien ulottuvilla. Myös väestön ikääntyminen edellyttää valtiolta lisärahoitusta palveluihin. Viime aikojen järkyttävät otsikot vanhusten aliravitsemuksesta ja liiasta lääkitsemisestä kertovat karua kieltään siitä, kuinka heikosti ikäihmisten hoito tänä päivänä on järjestetty joidenkin kuntien hoitolaitoksissa.
Perheiden pahoinvoinnista puolestaan viestivät yhä lisääntyvät huostaanotot, josta kärsivät ennen kaikkea lapset ja nuoret. Jotta vakavilta ongelmilta vältyttäisiin, tulisi yhteiskunnan resursseja nyt kiireesti suunnata ennaltaehkäisevään apuun. Kotikaupungissani Porvoossa tein hiljattain valtuustoaloitteen, jossa esitin uusien kodinhoitajan virkojen perustamista, jotta lapsiperheille pystyttäisiin tarjoamaan käytännön apua vaikeissa elämäntilanteissa. Ikävä kyllä aloitteeni ei saanut kannatusta kaupunginhallitukselta.