Naisiin parisuhteissa kohdistuva väkivalta on maailmanlaajuinen, vakava ihmisoikeusongelma, joka on viime aikoina ollut aiheellisesti esillä julkisuudessa. Meillä Suomessa nainen on tutkimusten mukaan jopa viidesosassa parisuhteita kokenut fyysistä väkivaltaa tai väkivallalla uhkailua, mutta vainmurto-osa tapauksista ilmoitetaan poliisille. Vuosittain maassamme kuolee parisuhdeväkivallan seurauksena keskimäärin 20 naista. Tähän jo pitkään huonona jatkuneeseen tilanteeseen on saatava nopeasti muutos.
Nykyisessä loputtomasti yksilöllisyyttä korostavassa yhteiskunnassamme yhteisöllisyyden puute on kasvava ongelma: suvun ja jopa perheen sisällä ihmisten välillä voi olla siinä määrin fyysistä sekä ennen kaikkea henkistä etäisyyttä, että vaikeuksista kertominen ja avun pyytäminen ei yksinkertaisesti onnistu. Koska parisuhteessa tapahtuva väkivalta on aina äärimmäisen vaikea ja kipeä asia sekä uhrille että tekijälle, sitä myös usein pyritään viimeiseen saakka salaamaan lähimmiltäkin ihmisiltä. Tästä häpeän ja salailun kulttuurista olisi äärimmäisen tärkeää päästä eroon.
Valitettavasti vielä tänäkin päivänä parisuhdeväkivalta mielletään usein perheen sisäiseksi asiaksi, jota sivusta vain kauhistellaan. Sukulaisilla tai naapureilla saattaa olla tietoa tilanteesta, mutta siihen ei rohjeta puuttua. On helpompi sulkea silmät totuudelta ja antaa ihmisten huolehtia itse omista asioistaan. Näin ei saisi olla. Väkivaltaa ei koskaan tulisi hiljaa sallia, paitsi että rikoslaissa on säädetty jokaista koskeva toimintavelvollisuus, kuuluu kanssaihmisten hädässä auttaminen ennen kaikkea inhimillisyyden vaatimuksiin. Pitkään väkivaltaa ja alistamista kokeneella henkilöllä ei usein ole voimia eikä rohkeutta hakea itselleen apua, ja tällöin ulkopuolisten puuttuminen tilanteeseen on elintärkeää.
Väkivallan seuraukset ovat aina monimuotoiset ja vakavat. Onkin tärkeää, että yhteiskunta tarjoaa väkivallan uhreille oikeanlaista ja riittävää tukea, jotta mahdollisimman moni heistä saisi kokemansa jälkeen mahdollisuuden onnelliseen ja turvalliseen elämään. Myös väkivallan tekijöitä on autettava, sillä lyömisen taustalla voi olla syitä, joita ihminen ei kykene omin neuvoin purkamaan. Sekä uhrien että tekijöiden tukipalveluista tulisi tiedottaa julkisuudessa nykyistä paremmin, jotta kenellekään ei olisi epäselvää, mistä apua tarvittaessa saa.
Tutkimusten mukaan parisuhde väkivallan riskiä lisää sekä uhrin että tekijän kohdalla lapsuudenkodissa esiintynyt väkivalta. Voidaan siis sanoa, että väkivalta periytyy sukupolvelta toiselle. Tämä kierre on katkaistava, ja se onnistuu vain yhteistyössä kaikkien yhteiskunnan jäsenten ja eri toimijoiden kesken. Asenteita on muutettava, asioista on uskallettava puhua, perheitä on tuettava ja ongelmiin puututtava varhain. Jokaisen meistä tulisi kantaa vastuu omasta ja toistemme hyvinvoinnista ja toimia yhdessä väkivallattoman huomisen eteen.
Kaikkiaan 140 kansanedustajaa kaikista eduskuntaryhmistä on osallistunut parisuhdeväkivallan vastaiseen lakanatempaukseen eduskunnassa. Kansanedustajat ovat painaneet kädenjälkensä valkoiseen lakanaan parisuhdeväkivallan vastustamisen symbolina. Kuvassa lakivaliokunnan jäseniä painamassa kädenjälkensä kampanjalakanaan, vasemmalta Krista Kiuru (sd), Heidi Hautala (vihr), Paavo Arhinmäki (vas), Oiva Kaltiokumpu (kesk), Johanna Ojala-Niemelä (sd) ja Pirkko Ruohonen-Lerner (sit. PS).