Uusimaan uutisen ( 31.12.08 ) mukaan en olisi osallistunut valtuustokaudella 2005-2008 valtuustoryhmien välisiin neuvotteluihin, iltakouluihin ja yhteistyöhön. Koska väärää tieto leviää nopeasti myös muihin medioihin, halusin kertoa oman näkemykseni, joka sitten julkaistiinkin viikon kuluttua uudella (9. 1.) otsikolla ”Ruohonen-Lerner vastaa” ja seuraava virke poistettuna: ”Jatkossa toivon, että minulta kysyttäisiin minua koskettavista asioita ennen kuin ne uutisoidaan ”totuutena”.
Valtuustokauden ensimmäiset kaksi vuotta 2005-2006 kuuluin vihreiden valtuustoryhmään sitoutumattomana eli ilman puolueen jäsenkirjaa. Tietääkseni joku tästä ryhmästä osallistui valtuustoryhmien välisiin neuvotteluihin. Vuodet 2007-2008 olen tehnyt tiivistä yhteistyötä valtuutettu Hannu Ikosen (sit.) kanssa, joka on osallistunut valtuustoryhmien välisiin neuvotteluihin ja välittänyt siten tietoa puolin ja toisin.
Olen ollut kunnallispolitiikassa mukana 25 vuotta. Näiden vuosien aikana olen osallistunut lukuisiin konsulttivetoisiin iltakouluihin ja seminaareihin. Mielestäni iltakoulujen anti on ollut samaa luokkaa kuin Porvoon markkinoiden helppoheikkien. Viimeksi pari kuukautta sitten osallistuin valtuuston iltakouluun, jossa en oppinut mitään uutta, joten se oli omalta osaltani hukkaan heitettyä aikaa.
Kuluneen valtuustokauden aikana minut jätettiin kutsumatta joihinkin neuvotteluihin ja sain tietää niistä vasta jälkeenpäin. Lisäksi tilaisuuksia on pidetty eläkeläisten ja virkamiesten kalentereiden mukaisesti keskellä päivää, jolloin itse työskentelen Helsingissä, mikä on järjestäjien tiedossa.
Valtuustoryhmien väliseen yhteistyöhön minun on ollut vaikea sitoutua, koska oma arvomaailmani on niin etäällä valtaa pitävien vanhojen puolueiden edustajien arvomaailmasta. Vakaa tarkoitukseni on jatkaa entisellä tyylilläni, vaikka tiedän, että uudet ja vanhatkin valtuutetut yritetään sitouttaa eli ”ostaa” erilaisilla etuoikeuksilla palvelemaan vanhaa järjestelmää ja sen valtaapitäviä.
Etuoikeuksia nauttivat pitävät visusti suunsa supussa ja yrittävät kaikin keinoin vaientaa ”toisinajattelijat”, jotta voivat salata etuoikeutensa ja estää avoimen ja julkisen keskustelun vaihtoehtoisesta tavasta hoitaa yhteisiä asioita. Kysymyshän on usein siitä, kenen taskuihin yhteiset veroeuromme lopulta päätyvät. Nykyisin ne päätyvät liian usein taskuihin, joihin ne eivät mielestäni kuulu.
Irvistelyt, miesten väliset hamekankaan luovutukset, tyhmäksi nimittelyt ja sairaaksi leimaamiset jopa valtuuston julkisissa kokouksissa ovat osa tapakulttuuria, jonka ilkeilyn mestarit ovat tuoneet Porvoon valtuustosaliin. Oikeusministeri Tuija Brax (vihr.) on päättänyt, että valtuustojen puheenjohtajia tullaan kouluttamaan, jotta uusissa valtuustoissa perussuomalaisten mielipiteet ja puheenvuorot pysyvät aisoissa. Mielenkiinnolla odotan Porvoon poliittisen tapakulttuurin kehittymistä.