Saksan liittopäivävaalien edellä on tunnelma hyvin odottava, joskin suunta on selvä. Saksalais-ranskalainen hallitustenvälinen työryhmä on istunut kuukausikaupalla hahmottelemassa suljettujen ovien takana uutta suuntaa Euroopalle. Liittovaltiokehitys jatkuu, jäsenmaiden yhteisvastuuta halutaan lisätä, Euroopan vakausmekanismista tullee EU:n valuuttarahasto ja pian meillä on varmasti yhteinen valtionvarainministerikin.
Suomessa asiasta ei ole käyty avointa poliittista keskustelua, tosin ei käyty liittymisestä meille ongelmalliseen euroonkaan. Ranskan presidentti Macronin puhe 8.9.2017 Ateenassa enteilee mahtipontista liittovaltiosuunnitelmaa. Komissio on ehdottanut kolmea erilaista rahastoa: yhtä investointien turvaamiseen taantumassa, toista jäsenmaiden avuksi työttömyysmenoissa ja kolmas olisi huonojen aikojen varalle. Ehdotukset kolmesta rahastosta eivät ole selkeitä eikä niitä ole taustoitettu riittävästi, jotta niiden toimintaperiaate olisi helposti ymmärrettävissä.
Yhtä lailla on vaikea käsittää mitkä ovat järkiperustelut yhteiselle valtiovarainministerille tai euroalueen omalle budjetille. Liittovaltion rakentaminen lienee merkittävin tekijä taustalla. Eurooppa muodostuu suvereeneista kansallisvaltioista, jotka ovat kaikki kielellisesti ja kulttuurillisesti ainutlaatuisia. Suomen kannalta kehitys on huolestuttavaa, sillä meille on varattu maksajan rooli. Kun havaitsee, miten vähän EU-maat ja komissio haluavat panostaa veronkierron torjumiseen, toivoisin, että kaikki se energia, joka laitetaan uusien virastojen, virkojen ja rahastojen perustamiseen, kanavoitaisiin veronkierron vastaiseen taisteluun.