Kyläkoulujen lakkauttamiset ovat herättäneet viime aikoina runsaasti kiivasta keskustelua. Osallistuin tiistaina 1.12. Suomenkylän koulussa järjestettyyn tilaisuuteen. Kodikas, yli 100 vuotta toiminut koulu sijaitsee turvallisessa ja puhtaassa ympäristössä luonnon keskellä, kuitenkin vain muutaman kilometrin päässä keskustasta. Koulu on menestynyt erinomaisesti useissa valtakunnallisissa osaamista mittaavissa ja muita taitoja vaativissa kisoissa. Ympärillä asuu paljon lapsiperheitä, jotka ovat muuttaneet alueelle nimenomaan turvallisen koulun takia. Saman viikon lauantaina 5.12. osallistuin mielenosoitukseen, jossa vaadittiin Porvoon kyläkoulujen säilyttämistä. Paikalla oli useita kymmeniä vanhempia lapsineen.
Lakkauttamispäätöksiä on perusteltu vaikean taloustilanteen edellyttämillä säästötavoitteilla, mutta tosiasiassa kysymys on priorisoinnista. Koulupäätökset ovat mitä suurimmassa määrin poliittisia. Venäjän professuuri maksaa 50 000 euroa vuodessa eli seitsemän vuoden sopimusaikana 350 000 euroa Porvoolle. Albert Edelfelt –koulun rakentamisen hinnaksi tuli kaiken kaikkiaan 20 miljoonaa euroa, mikä on puolet enemmän kuin alkuperäinen kustannusarvio osoitti. Tällaisten jättisummien rinnalla kyläkoulujen lakkauttamisista saatavat säästöt ovat pikkurahoja. Jos Porvoo olisi sijoittanut 20 miljoonaa eri koulujen pahimpien teknisten vikojen korjaamiseen ja kyläkoulujen säilyttämiseen olisi tilanne myös useiden kuntalaisten kannalta toivottu.
Lasten ja nuorten hyvinvointiin vaikuttavien palveluiden leikkaaminen on lyhytnäköistä politiikkaa, josta koituu pahimmillaan pitkällä tähtäimellä suuri lasku yhteiskunnan maksettavaksi. Itse tulen valtuustossa äänestämään kyläkoulujen säilyttämisen puolesta