Kuntapäättäjien sidonnaisuuksista ilmoittaminen tapahtuu nykyisen kuntalain mukaan valtuuston tai asianomaisen toimielimen vaatimuksesta. Olen selvittänyt, onko Suomessa yhtään valtuustoa tai muuta toimielintä, joka tällaisia vaatimuksia olisi päättäjilleen esittänyt, mutta toistaiseksi en ole löytänyt lainkaan käytännön tapauksia. Kuntalaki on siis jäänyt tältä osin täysin hampaattomaksi. Vaali- ja puoluerahoitustoimikunta tiedosti ongelman vakavuuden ja esitti tammikuussa 2009, että valtiovarainministeriö selvittää mahdollisuuden sisällyttää kuntalakiin keskeisille kuntapäättäjille ilmoitusvelvollisuuden sidonnaisuuksistaan. Tätä pidettiin erityisen tärkeänä kaavoitus- ja rakennuspäätöksiin osallistuville sekä niille, jotka tekevät päätöksiä julkisista hankinnoista. Toistaiseksi mitään käytännön toimia kuntakorruption kitkemiseksi ei kuitenkaan ole vielä tehty.
Otin asian esiin eduskunnan suullisella kyselytunnilla 17.9. ja tiedustelin, koska ministeriössä ryhdytään konkreettisiin toimenpiteisiin, jotta kuntapäättäjien sidonnaisuudet saataisiin läpivalaistua. Kysymykseeni vastasi oikeusministeri Brax, joka lupasi, että kuntalain muutostarpeet tullaan käymään läpi valtiovarainministeriön kanssa vielä tällä vaalikaudella. Braxin mukaan eduskunnan käsittelyyn on ensi keväänä tulossa merkittävä jääviyslainsäädännön muutos, joka koskee kansanedustajien jääviyssäännösten kiristämistä. Siinä yhteydessä ja oikeusministeriön tuottamassa materiaalissa kuulemma käydään läpi myös kuntapäättäjien jääviysasioita.
Toivon, että Braxin ilmoittama aikataulu pitää ja kuntalakia tullaan muuttamaan siten, että jatkossa kaikilla kuntapäättäjillä olisi velvollisuus ilmoittaa sidonnaisuuksistaan. Asiaa on syytä kiirehtiä erityisesti nyt, kun monia kuntapalveluja yksityistetään. Päätöksentekoon eivät saisi osallistua henkilöt, jotka voivat saada erityisiä etuja kuntapalvelujen yksityistämisestä. Esimerkiksi yrityspalveluja kunnalle myyvän yhtiön hallinnossa, johdossa ja omistajina ei pitäisi olla kuntapäättäjiä, jotka samanaikaisesti toimivat sekä ostajan että myyjän rooleissa. Sama pätee myös hoivapalvelujen kuten vanhusten hoivakotipalveluiden, lastensuojelupalveluiden, lääkäripalveluiden sekä kulttuuri ym. kehittämispalveluiden kohdalla.