Pidin Eduskunnan täysistunnossa 1.12.2010 puheen, jossa kertasin Kreikalle annetun tukipaketin vaiheita.
Puhuin myös Irlannille annettavasta valtiontakauksesta.
Arvoisa rouva puhemies! Kysyin tässä salissa 11. päivä maaliskuuta ministeri Kataiselta Kreikan pelastuspaketista. Tuolloin ministeri vakuutti, että huolta ei ole, seuraavalla tavalla: ”Ja euroalueen säännöissä lukee, että euroalueen mailla ei ole tämmöistä pelastusmahdollisuutta. No bail out -klausuuli kuuluu euroalueen sääntöihin. Eli me olemme nimenomaan sitä linjaa ajaneet, että Kreikan pitää hoitaa omat asiansa kuntoon.” Näin ministeri Katainen kertoi Kreikan pelastuspaketista vajaat 9 kuukautta sitten.
Toukokuun alussa no bail out -klausuulin tulkinta olikin sitten jo hyvin toisenlainen niin ministeri Kataisella kuin silloisella pääministeri Vanhasellakin: ”Tämä järjestely, joka on tehty Kreikan kanssa, on no bail out -järjestelmän mukainen. Se ei ole tukea, vaan se on korollista velkaa, jossa on Imf mukana erittäin kovilla ehdoilla.” Näin totesi Vanhanen. Edelleen todettiin: ”- – paketti on tehty sellaiseksi, että korko on sen verran kova ja tämä on tiukan ehdollinen, joten ei voida ajatella, että tässä olisi puhdas bail out -tapaus – -.” Näin muotoili puolestaan Katainen. Siis toistan: ”- – ei voida ajatella, että tässä olisi puhdas bail out -tapaus – -.” Mutta bail out kuitenkin. Tuskinpa edes ministeri Katainen uskoo, että Kreikalle lainatut rahat todella joskus saadaan takaisin ja vielä korkojen kanssa.
Arvoisa rouva puhemies! Entinen pääministeri Matti Vanhanen palaa Kreikka-päätöksen taustoihin tuoreimmassa Suomen Kuvalehden numerossa. Hän kertoo Kreikka-päätöstä tehtäessä vaatineensa, että vastaisuuden varalle tulee päättää rangaistuksista taloutensa huonosti hoitaville. ”Toista kertaa vastaavaa ei saa tapahtua”, Vanhanen linjaa. Tässä kuitenkin ollaan. Samoin Vanhanen pyytää Kreikka-paketin arvostelijoita vastaamaan siihen, miksi lainoitimme Islantia ja Latviaa euron ulkopuolelta. Eiköhän Vanhasen olisi pitänyt vastata aivan itse tähän kysymykseen ja kaikkiin muihinkin yhteisvastuuseen liittyviin kysymyksiin.
Arvoisa rouva puhemies! Suomi selvisi 1990-luvun alun suuresta lamasta ja pankkikriisistä omin voimin. Säästölinja oli tuolloin tiukka, ja se koetteli kansalaisia ja ankarasti. Osa sen ajan sosiaalietuuksien heikennyksistä on valitettavasti vieläkin voimassa. Jos Suomi nyt syytää rahaa muiden maiden, tai paremminkin muiden maiden pankkien, pelastamiseen, käy pian niin, että hetken päästä olemmekin itse avun tarpeessa, ja onko sitten muilla EU-mailla enää varaa tai halua auttaa meitä? Kuinka meidän sitten käy, kun köyhien suomalaisten lukumäärä on jo nyt yli 700 000? Irlannissa yritysverotus on huomattavan alhaisella tasolla, alle puolet EU:n keskimäärästä. Mielestäni on kohtuutonta, kuinka korkean veroasteen maat, kuten Suomi, joutuvat tukemaan tällaisia maita, jotka tuen saatuaan jatkavat kilpailuedun hankkimista alhaisella verotuksellaan.
Arvoisa rouva puhemies! Brasiliassa pankin ylin johto, pankin hallituksen jäsenet ja jopa suuret osakkeenomistajat voivat joutua vastaamaan pankkinsa tappioista jopa koko omaisuudellaan asuntoja, autoja ja koko henkilökohtaista sijoitusvarallisuutta myöten. Tällaisesta tiukkaa henkilökohtaista vastuuta korostavasta ajattelutavasta voitaisiin ottaa oppia meillä täällä Euroopassakin. Ehkä silloin saataisiin loppumaan tämä toistuva veronmaksajien ja tavallisten kansalaisten huiputus ja rahastus, jossa pankkiirit keräävät uhkapeliensä voitot omiin taskuihinsa mutta maksattavat tappiot veronmaksajilla.
Vastauspuheenvuoro: Arvoisa herra puhemies! Keväällä Kreikasta alkaneen tilanteen pitkittymiseen suhtautuu kriittisesti esimerkiksi Handelsbankenin pääekonomisti Tiina Helenius. Hän vertaa Euroopan velkakriisiä sipuliin, joka kuoriutuu kerros kerrokselta. Heleniuksen mukaan pidemmän päälle tilanne uhkaa koko rahaliittoa ja euroa valuuttana. Hän epäilee myös, ovatko rankat budjettileikkaukset poliittisesti mahdollisia tilanteessa, jossa taantuma pitkittyy ja työttömyys kasvaa. Kysynkin ministeri Kataiselta, onko hän tutustunut Heleniuksen näkemyksiin ja selvittänyt mahdollisuutta, jossa Etelä-Euroopan maat erotettaisiin rahaliitosta, jolloin ne voisivat devalvoida valuuttansa ja ratkaista ongelmansa itsenäisesti. Tämä olisi se pelastusvene, johon nyt pitäisi mennä ja nopeasti.
Vastauspuheenvuoro: Arvoisa puhemies! Portugalin keskuspankki on varoittanut tiistaina, että sen pankeilla on yhä suurempia rahoitusvaikeuksia. Monet asiantuntijat uskovat, että Portugali on maksukyvytön ja joutuu liittymään lähiaikoina EU:n pelastuspakettiin. Kuinka todennäköisenä ministeri pitää sitä, että seuraavaksi tuetaan Portugalia, sitten Espanjaa ja vielä lopuksi Italiaa? Jos tämä arvaus toteutuu, niin mikä on suomalaisten talouskasvun ja työllisyyden taso tämän jälkeen? Mikä on suomalaisen veronmaksajan asema tilanteessa, jossa hänen piikkiinsä työnnetään valtionvelkojen, kuntien velkojen ja omien asuntovelkojen lisäksi myös muiden EU-maiden pankkien velkakirjoja ja takauksia? Mikä on ministeri Kataisen valistunut arvaus siitä, kuinka käy suomalaisen veronmaksajan tässä tilanteessa?