Keskustelu ikääntymisen haasteista ja vanhustenhoidosta

Facebooktwittermail

Järjestin 4.3.2015 eduskunnan Kansalaisinfossa tilaisuuden, jossa käsiteltiin ikääntymisen haasteita ja vanhustenhoitoa. Paikalla oli kolme asiantuntijaa, kaikki alansa kokeneita professoreita ja innostavia persoonia: Sirkka-Liisa Kivelä, Marja Airaksinen ja Jaakko Valvanne. Kuuntelemaan ja keskustelemaan oli saapunut myös 70 aiheesta kiinnostunutta. Tässä vielä kiitokset kaikille osallistuneille!

Turun yliopiston yleislääketieteen emeritaprofessori Sirkka-Liisa Kivelän aiheena oli iäkkäiden masennustilojen ehkäisy ja hoito. Masennukselle on monia syitä, perintötekijätkin vaikuttavat. Varsinkin lievien masennustilojen taustalla vaikuttavat vahvimmin psykososiaaliset tekijät eli elämän vaikeudet, omat sairaudet, läheisten kuolemat ja muut menetykset. Vakavissa masennustiloissa täytyy saada psykoterapiaa lääkehoidon lisäksi. – Myös virheellinen lääkehoito voi aiheuttaa masennusta, Kivelä lisäsi.

Masentumisen välttämiseksi on osattava sopeutua vanhenemiseen ja jatkettava aktiivista elämää. Täytyy lähteä ulos ja osallistua elämään. Kivelän mukaan suomalaiset pysähtyvät työuran jälkeen liiaksi, vaikka haaveet, tekeminen ja elämänilo kuuluvat myös vanhuuteen. Ikääntyessä on tärkeää, että voimme pitää yllä myönteisiä muistoja menneestä elämästä ja itsestä. Niitä täytyy pitää yllä muistelemalla, mielellään yhdessä.

– Vanheneminen on hidas suru. Me menetämme fyysisiä kykyjämme, aivotkin hidastuvat – onneksi kuitenkin hitaasti, että meillä on aikaa sopeutua. Myös iäkkäillä pitää olla haaveita, Kivelä korosti.

Iäkkään ajatus liikkuu paljon laajemmin kuin nuorella. Sitä ei huomioida tarpeeksi elämässä. Meillä ikääntyneillä on historiantajua. Historian muistelu ja kulttuurin välittäminen jälkipolville on todella tärkeää, hän muistutti. Nykyään haaveilen myös kuoleman jälkeisestä elämästä, Kivelä paljasti – vaikka sanoikin, että jokainen saa miettiä suhteensa tuonpuoleiseen itse.

Kliinisen farmasian professori Marja Airaksinen Helsingin yliopistosta puhui iäkkäiden lääkehoidon turvallisuudesta.  Ikääntyviä ihmisiä lääkitään yhä tehokkaammin. Lääkkeiden yhteisvaikutuksia ei kuitenkaan aina oteta tarpeeksi huomioon. Esimerkiksi Yhdysvalloissa lääkitysvirheiden aiheuttamat kuolemat ovat lisääntyneet jyrkästi viime vuosikymmeninä. Lääkitysvirheiden aiheuttamien kuolemien osuus on lähes nelinkertaistunut verrattuna liikennekuolemiin, kun vielä 1970-luvun lopussa ne olivat samalla tasolla.

Lääkehoidon haittavaikutuksia on ehkäistävä henkilökohtaisella lääkityslistalla, jossa kaikki lääkkeet ja niiden vaikutukset ja yhteisvaikutukset näkyvät. Se tulisi olla myös potilaalla itsellään. Iäkkäiden omaa tietämystä käyttämistään lääkkeistä olisi lisättävä parantamalla lääketiedon saatavuutta. Jokaiselle ikääntyvälle on tehtävä lääkehoitojen arviointi vähintään kerran vuodessa, vaikka lääkitys ei muuttuisikaan. Tämä sosiaali- ja terveysministeriön suositus ei aina toteudu.

– Huolehtikaa, että saatte lääkelistan ja tiedätte, miten lääke vaikuttaa ja kauanko sitä syödään. Nykyään yhä useampi lääke annetaan kotona tabletteina, jolloin vastuu jää itselle. Hoitojärjestelyillä täytyisi varmistaa, että hoito toimii, ohjeisti Marja Airaksinen.

Tampereen yliopiston geriatrian professori Jaakko Valvanne kertoi Hoivakodit kuntoon –ohjelmasta, johon ilmoittautui yhteensä 154 toimintansa kehittämisestä kiinnostunutta hoivakotia. Tavoite oli nostaa etusijalle asukkaiden toiveet, kyvyt ja tarpeet ja muuttaa rutiininomainen ja tylsä arki mielekkäämmäksi. Muutosprosessi vaati hoitajilta rohkeutta kyseenalaistaa omia työtapojaan.

– Odotimme muutosvastarintaa. Tulihan sitä, kun sanoimme esimerkiksi, että lopettakaa parityö ja tehkää itse, niin tulipa happamia naamoja, Valvanne muisteli.

Hoivakoti kuntoon -projektin idea syntyi A-studion ohjelmasta, jossa ammattijärjestön edustaja vaati lisää resursseja ratkaisemaan vanhustenhoidon ongelmia.

– Hoidon laatu ei riipu yksin resursseista. Ei tarvitse lisätä henkilökuntaa, jotta voitaisiin toimia paremmin. Jos kaaokseen lisätään rahaa, kaaos lisääntyy, Valvanne linjasi: oikea ratkaisu on johtaa ja organisoida toiminnot taitavasti.

Mikä ohjelmaan valitussa hoivakoti Tervaskannossa muuttui? Asukkaiden osallistuminen kymmenkertaistui. Hoitajat pitivät asukkaille useammin ohjattuja jumppatuokioita. Rauhoittavien lääkkeiden ja unilääkkeiden käyttö väheni yli puolella niissä hoivakodin yksiköissä, joissa niitä oli tarvittu eniten.

Nyt on jumppaa, laulua, teatteria, taidetta, leivontaa, musiikkia, liikuntaryhmä, koiravierailuja, tanssit, paljon ulkopuolisia esiintyjiä sekä retkiä ja vierailuja omahoitajien kanssa.

Sote-uudistus sinänsä ei ratkaise mitään, vaan tarvitsemme uudenlaista johtamista.  Kun johdetaan hyvin, alaisetkin alkavat kukoistaa. Mutta tärkeintä on, että asukkaat voivat paremmin. Hoivakodeissa täytyy päästä etenemään turvallisuuden maksimoinnista elämän maksimointiin, kiteytti Valvanne.

Comments are closed