Huonoina aikoina pidettävä heikommista huolta

Facebooktwittermail

Eduskunta käsitteli kuluvalla viikolla valtioneuvoston selontekoa valtiontalouden kehyksistä vuosille 2010-2013. Keskustelun ykkösaihe oli taantuma, ja hallituksen riittämättömiä elvytystoimia kritisoitiin monelta taholta.

Omassa puheenvuorossani korostin peruspalveluiden turvaamisen tärkeyttä nykyisessä haastavassa taloustilanteessa. Erityisen tärkeää on panostaa lapsiperheiden, lasten ja nuorten palveluihin, sillä jos niistä säästetään tiukkoina aikoina, on meillä tulevaisuudessa paljon pahoinvoivia nuoria ihmisiä. Tämän tietävät parhaiten 90-luvun lama-ajan lapset.

Kehyspäätöksessään hallitus lupasi turvata kuntien palveluja veropohjan muutoksilla. Kiinteistöveron vähimmäis- ja enimmäisprosenttien korottamista ei kuitenkaan voida pitää hyvänä ajatuksena, sillä tavallisten kansalaisten asumismenojen kasvattaminen ei ole omiaan elvyttämään taloutta. Liian monilla ihmisillä on muutenkin vaikeuksia selvitä laskuistaan. Tällaisilla ratkaisuilla kurjistetaan entisestään pienituloisten elämää ja edesautetaan köyhyyden lisääntymistä massamme. Oikeudenmukaista ja järkevää olisi korottaa välillä varakkaiden kansalaisten verotusta, mutta sitä lienee tältä hallitukselta turha odottaa. Tuoreiden lehtitietojen mukaan kokoomus haluaisi nostaa verovapaan osinkotulon ylärajaa, sillä nykyinen 90 000 euron raja on liian alhainen. Toivottomuus uhkaa iskeä, kun tällaisia uutisia lukee.

Porvoon valtiopäivien 200-vuotisjuhlajumalanpalveluksessa pitämässään saarnassa piispa Gustav Björkstrand kehotti tavoittelemaan toisen parasta ja välttämään itsekkyyttä. Kehotus suunnattiin kirkon ohella poliittiselle vallalle. Piispa pyysi jokaista miettimään, mitä konkreettisia tekoja voi tehdä heikoimmassa asemassa olevien ihmisten hyväksi. Tämä pyyntö oli mielestäni varsin aiheellinen.

Huonoina aikoina on erityisen tärkeää pitää heikommista huolta. Hyväosaiset, terveet ja varakkaat ihmiset kyllä porskuttelevat eteenpäin kuten ennenkin, mutta jo valmiiksi huonossa asemassa oleville taantuma on vakava paikka. Työttömyys ja lomautukset koskettavat nyt jo monia suomalaisia, ja tilanne tulee vielä pahenemaan; kuinka paljon, sitä ei tiedä kukaan. Tässä tilanteessa moni tarvitsee paitsi yhteiskunnan, myös perheen, suvun, ystävien ja naapurien apua selvitäkseen vaikeiden aikojen yli. Toivon, että tarvittavaa yhteisöllisyyttä ja hyvää tahtoa löytyy ja että taantuma nostaa yhteiskunnassa esille pehmeämmät arvot, vaikka hallitus ei sellaisia kannatakaan.

Comments are closed