Arvokas vanhuus kuuluu kaikille

Facebooktwittermail

Jokainen meistä ansaitsee hyvän vanhuuden. Siihen kuuluu oma koti, hoiva ja huolenpito, yhteys läheisiin, monipuolinen ja maistuva ruoka sekä mielekäs harrastustoiminta. Valitettavasti tällainen hyvä vanhuus ei monenkaan ihmisen kohdalla toteudu. Kalseat laitokset, kiireiset hoitajat ja pahimmassa tapauksessa märissä vaipoissa makaavat vanhukset ovat arkipäivää. Tämä on kaukana inhimillisestä elämästä. On häpeällistä, että tällaiseen tilanteeseen on tultu hyvinvointi-Suomessa.

Suomen lähi- ja perushoitajaliitto SuPer selvitti viime keväänä vanhusten laitoshoidon tilaa ja kysyi superilaisten kokemuksia siitä. Vanhustyö arvioitiin vastauksissa useammin välttäväksi kuin kiitettäväksi. Vanhustyölle annettiin yleisarvosanaksi 7-. Ainoastaan 24 prosenttia vastaajista ilmoitti, että haluaisi läheisensä hoitoon omalle työpaikalleen. Yleisin syy siihen, miksi läheistä ei haluta hoitoon omalle työpaikalle, oli se, että hoitajia on liian vähän. Tämä on kestämätön tilanne niin vanhuksille kuin hoitajillekin, sillä hoitajat haluaisivat toki tehdä työnsä mahdollisimman hyvin. Monet hoitajista eivät yksinkertaisesti kykene työaikansa puitteissa antamaan vanhuksille riittävästi hoivaa ja huolenpitoa. He toimivat jatkuvasti jaksamisensa äärirajoilla.

Vanhusten hoidon tulisi kaikissa tilanteissa olla asiakaslähtöistä ja eettistä. Kukaan ei halua sairaan äitinsä tai isänsä kärsivän laitoshoidossa ylilääkityksestä ja aliravitsemuksesta, mitkä ovat vanhustenhoidon yleisiä ongelmia Suomessa. Mutta mikä on se riittävä ja oikea mitoitus, jotta hoidon taso todellisuudessa paranee? Asiantuntijoiden mukaan se riippuu hoidettavien kunnosta ja laitoksessa olevien hoidokkien määrästä. Onko kuitenkin kyse myös asenteesta, suhtautumisesta vanhuuteen ja vanhuksiin? Vanhusten liikalääkitys ja makuuttaminen kertovat, että koko suomalaisen järjestelmän suhtautumisessa vanhuuteen on jotakin pahasti vialla. Toisin oli vielä muutama vuosikymmenen sitten, jolloin omien vanhusten hoidon laiminlyönti olisi ollut suureksi häpeäksi koko perheelle ja suvulle.

Myös tämän päivän vanhukset ovat ansainneet arvokkaan elämän taipaleensa loppuvaiheessa. Hyvinvointivaltiossa tavoitteena tulisi olla jokaisen kansalaisen kohdalla onnellinen ja aktiivinen vanhuus, jossa tarvittava turva ja huolenpito on taattu. Jotta tilannetta saataisiin parannettua, tarvitaan sekä voimakasta tahtoa että riittävästi rahaa. Ikäihmisen kotona asumista on tuettava mahdollisimman pitkään, minkä takia myös omaishoitajien asiat tulee vihdoinkin laittaa kuntoon. Kelan tulisi hoitaa omaishoidon tukien maksamiset, jotta kaikki omaishoitajat olisivat yhdenvertaisessa asemassa. Viime aikoina on puhuttu paljon uudesta ja tärkeästä vanhuspalvelulaista, joka tulee voimaan 1.7.2013. Hallitus on luvannut vanhuspalvelulain toteuttamiseen ensi vuonna määrärahoja 33 miljoonaa euroa, vuonna 2014 yhteensä 54,5 miljoonaa ja 2015 yhteensä 82 miljoonaa euroa. Kuntaliiton laskelmien mukaan tarve on 200 miljoonaa euroa vuodessa. Toivottavasti hyvä ja paljon odotuksia herättänyt laki ei vesity eurokriisin aiheuttamassa rahapulassa, joka koskettaa niin kuntia kuin valtiotakin!

Comments are closed